Kyntelöitä

Pitkästä aikaa taas kynsipostausta. Luvassa paaaaljon kynsiä - tai ainaki jonki verra.

Uudet töppöset

Sain sähköpostiini Kookengältä viestiä, että clubipäivät oli taas tuloillaan, ja minähä lähestulkoo siltä istumalta kaivoin netin auki ja Kookengän sivuille tutkiin minkälaisia saapikkaita on saatavilla. Ostin viime vuoden loppukesästä alesta yhdet ylipolven saapikkaat, jotka kävelin lähestulkoo loppuu viime talvena. Tarvis viedä suutarille näytille niitä, että saako pelastettua vai onko päivät jo luetut. Ne oli vaan niiiiin hyvät jalkaan etten millää raaskis luopua niistä! 

 

Tässä olen sitten tiiraillu nettikauppoja ja muutoinki kaupoissa josko löytyis toiset (uudet) samantyyliset ja iiiih!! Kookengän sivuilta ne hypähti eteen!! Eikä tarvinnu hirveesti edes kuvetta kaivaa kun niihin sai vielä -20% alennuksen. Näissä uusissa saapikkaissa on matala ja tukeva pohja, ajatellen tuota kasvavaa mahaa. Pysyy pystyssä ainaki. Korkkarit tässä on saanut täysin unohtaa. Ei pelkästää raskauden takia, vaan sen että olen tuota miästäni muutoin päätä pitempi - saman pituset kun ollaan. Miäs on kyllä sanonu ettei häntä se haittaa vaikka pitempi olisinki, mutta itseäni se häiritsee. 

Yhdet korkkarit oli silti pakko ostaa - tämän vuoden Roosa nauhan muodossa. Monena vuonna se nauha on pitänyt ostaa, mutta jostain syystä se on vaan aina jäänyt. Tänä vuonna sitä ei voinut jättää ostamatta, vaan sen takia että tää kenkäfriikki bongas nauhasta korkkarit! Kun syyskuun puolessa välissä luin yhtenä aamuna unenpöpperössä Voicen sivulta, että tämän vuoden Roosa nauha on julkaistu niin totesin että se on saatava. Lähestulkoo kuin kuuta nousevaa sitä odotin meille töihin myyntiin ja monet asiakkaatki sitä jo kyseli. Vihdoin kuun vaihteessa se tuli ja sain oman nauhani!

Yks plus yks on kolme!

Jep. Tähän asti meitä on ollut me kaksi (plus sitten nuo kaks karvapalleroo). Keväällä tosin odotetaan saapuvaksi uusi pienoinen ihme.

Rv 14+2

Möhömahoilen tässä parhaillaan 14+3. Tuntuu oudolta, että juurihan vasta tein testin - tai siis lopulta viisi (eri päivinä kylläkin!) - ja siitä on jo muutama kuukausi aikaa. En vaan uskonu sitä ensimmäistä testitulosta, enkä vielä seuraavaakaa. Miähelle laitoin vielä töihin viestiä, että käydää apteekissa hakemassa toisen merkkinen testi. Ja kyllä se vaa jokaseen testii ilmesty ne kaks viivaa. Oli se uskottava, että meistä tulee vanhempia.

Raskaudestani piti kertoa kaikille - tulevia isovanhempia myöden vasta ultran jälkeen, mutta tää mamma on ollu nii huonovointinen, että oma äireeni ainaki olisi osannu ynnätä yhteen ja arvata. Joten päätimme, että tulevat mummut, vaarit, papat ja mummit (miksikä ketäkin tullaa kutsumaa) saa tietää hitusen ennemmi muita ja loput sitten ultran jälkeen.