Häätö yksiöstä!

Tänää oli (toivottavasti) viimonen neuvolakäynti, kun tuo tyty vielä yksiössään on. Mitään kummempaa muutosta edelliseen käyntiin ei ollut, sydänäänet hyvät, tyyppi pysyny pää alaspäin ja snadisti laskeutunut. Seuraava neuvola onki varattuna heti lasketun ajan jälkeiselle maanantaille, tosin neuvolatänttä sanoi, että parempihan sen tytyn ois tulla jo, ettei tarvis mitään yliaikaskontrolleja tehdä. Ja kyä on tää mamma niin samaa mieltä, sais tulla jo! 

rv 38+3

Viime viikolla käytiin miähen kanssa katsastaan synnäriki tutustumiskierroksella, kun kummallakaan meistä ei ollu mitään hajua mihkä meitin pitäs mennä, kun se h-hetki koittaa. Joten eipä tässä ole enää mitään estettä miksei tuo voisi jo putkahtaa maailmaan. Häätötoimenpiteet on alotettu.

Mitä sairaalakassiin?

Tässä on tullut mietittyä, että voisi oikeasti nyt pakata sen sairaalakassin, jos lähtö onkin tulossa aiemmin. Netistä löytyy paljonkin erilaisia listauksia, mitä kannattaa ottaa mukaan. Osa on järkeviä, mutta joissakin listoissa on ollut listattuna sellaista tavaraa, ettei käy mun järkeeni. Olen sitten yrittänyt ynnätä yhteen ja järkeillä mitä todella tarvis mukaan.

• neuvolakortti
• hygieniavermeet (hammasharja, shampoo, dödö, huulirasva yms.)
• liivinsuojuksia + lansinoh-voide
• omia vaatteita: imetysliivit, muutamat sukat, villasukat tai jotkut töppöset, trikoinen neulejakku (käy aamutakkina samalla)
• eväitä: trip-mehuja, karkkia, protskupatukoita, luumusosetta
• siteitä
• puhelimen laturi

Erikseen toiseen kassiin pakkailen Mötille omat kotiutumisvaatteet. Miäs saa sen sitten ottaa mukaan, kun tulee meitiä hakeen kotio. Samaan kassiin mietin toisaalta laittaa myös omat vaatteeni kotimatkaa varten, kun en periaatteessa niitä siellä sairaalakassissa tarvi. Mutta katotaan nyt tilanteen mukaan sitten kun lähtö on tuloillaan.

Karvakamujen reagointi raskauteen

Netissä on tullut joskus vastaan juttua kuinka koira on aistinut emäntänsä raskauden ja ilmaisee sen jollain tavalla, kuten seuraamalla joka paikkaa, vahtimalla ja olemalla varovainen kun massu alkaa kasvaa. Tuli silloin ihan mielenkiinnosta googlailtua, että onko kissoilla sama juttu. Aistiiko ne jotenkin raskauden. Löysin kuin löysinki keskustelupalstoilta kuinka joidenkin kissat on jotain aistinut. Ajattelin siinä lukiessa, että noi meidän kaks taulapäätä ei tuu ainakaa mitään tajuumaan. Ja oikeessa olen ollut tähän asti, ainakin puolittain. 

Tässä parina viimesenä viikkona Vilmalle on tullut pakkomielle seurata mua joka paikkaan, vahtia, sohvalla änkee viereen nukkuun siihen pienimpäänkin koloon, eikä päästä silmistään karkaan mihkään, kiehnää sylissä ja jaloissa poikkeuksellisen paljon. Ja ulos lähtiessä on aina tulossa mukaan ja useesti tarviikin höynäyttää sitä antamalla muutama herkkunaksu ja lähtee sillä välin. 

On tullu mietittyä miksi tuo karvapallo reagoi vasta nyt loppuraskauteen noin. Aikasemmin ei ole ilmennyt mitään. Olenko sitten vaan niin hormonihäiriöinen pallo nyt lopussa? Hihi.

Luspe puolestaan on... Luspe... Oma itsensä, vätys. Ei mitään muutosta ja maailman keskipisteenä pysyy ruoka ja säkkituolilla torkkuminen.

Synnytystapa-arvio

Käytiin miähen kanssa tänään aamupäivästä kurkkaamassa äippäpolilla ultrassa mitä meitin pikku pallerolle kuuluu. Sain reilu viikko sitten neuvolasta lähetteen synnytystapa-arvioon mahdollisen perätilan takia, koska tuo palleroinen on tykännyt leikkiä karusellia eikä ole osannut päättää kummin päin massussa olisi. Neuvolatäntsä on parilla viimeisellä neuvolakäynnillä yrittänyt saada selvyyttä onko tuo pää alaspäin vai ei. Kun parhaimmat sydänäänet doplerilla on saatu aina ylävatsalta, eikä alavatsalta kuten voisi olettaa, mutta pää tuntuisi olevan alhaalla. Potkut ja muut möngerrykset tuntuu aina selkeästi ylhäällä, mutta myös hikka on tuntunut ylävatsalla, joten hyvinkin ristiriitaisissa tunnelmissa oltu!

rv 35+6

Ultrassa nyt onneksi selvisi, että pallero on pää alaspäin, hieman laskeutunutki jo, mutta ei kiinnittynyt. Ultratäti totesi myös, että kohdunkaulaa oli jäljellä enää kaksi senttiä, eikä välttämättä laskettuun aikaan ihan päästä. Voi varautua, että lähtö synnärille tulee jo ennemmin. Mutta eihän noista silti ikinä tiedä. Pelkkiä arvioita. Tosin sain vielä luvan käydä muutamia kertoja uimassa, jeijj! Tämän hetkinen painoarvio oli noin 2900g, sekä tyttölupaus pysyi edelleen.

Ultran jälkeen hoitsu halusi ottaa vielä sydänkäyrää ja tarkotus oli käyrillä olla puolisen tuntia, mutta lopulta siinä oltiinkin tunnin verran. Palleron sykkeet oli ensimmäisten parinkymmenen minuutin aikana niin korkeella, että jatkettiin käyrillä olemista. Lopulta sykkeet tasaantu ja päästiin pois.

Äippäloma

Äippäloma alko nyt sitten virallisesti 5.3. Samalla konkretisoitu, että tuon palleron syntymä on ihan käsillä. Laskettuun aikaan on tosiaan enää kuukauden verran. Tähän asti se on ollut sellainen jotenki kaukainen asia, eikä sitä ole tullu mietittyä sen koommin. Ennenkuin olin alkuviikolla neuvolassa ja neuvolatäntsä sanoi vaan, että jos tuo pallero päättäisi tulla nyt maailmaan, niin ei sitä enää näillä viikoilla esteltäis. Kääks! Sitä on jäänyt miettiin näin muutaman päivän asiaa sulateltua, että meitin pikkupallero voi nyt tulla koska vaan! Tosin ihan muutaman viikon voisi vielä masussa asustaa, kun joitakin pieniä juttuja vielä kesken, muun muassa pinnis on palasina tetrishäkkivarastossa, turvakaukalo on miähen tädin varastossa jemmassa ja tän tälläsiä... Mutta äkkiäkös sen pinniksen kasaa ja turvakaukalon hakee. Nii ja sairaalakassinki vois pakata...!

Rv 34+2

Lomailua, ostoksia, juttelua...

Olin viime viikolla muutaman päivän ajan käymässä/lomailemassa/vierailemassa/poikkeemas/pistäytymässä porukoillani ennen kahtiintumistani. Tarkotus oli (kai itselläni) ottaa vähän rennosti ja viettää aikaa porukoiden kanssa, kun äireellä, iskällä ja pikkuveljellä oli samaan aikaan hiihtoloma. Noh, olishan se vanhastaan jo pitäny muistaa, että porukoilla mennää aina sata lasissa, kun kotona vauhti on kymppi lasissa... Oli silti kivaa käydä vielä yhtenä kappaleena lapsuudenkodissa, höpötellä äireen kanssa yömyöhään tulevasta MiniMötistä, katella elokuvia ja vähän leipoa Tuppereille makiaa mahan täydeltä. 

Yksi päivä meni kokonaan Tampereella kierrellessä eri kaupoissa ja tietysti hyvin syödessä. Äireen ja iskän kanssa käytiin syömässä pätkät Tampereen aitoa, ainoaa ja alkuperästä mustaamakkaraa Lielahden mustamakkarabaarissa, oi nams! Oli se vaan niin hyvää pitkästä aikaa!  Pikainen kierros tehtiin myös Plantageniin, josta sain lunastettua synttärilahjani, tulilatvan. Samalla tarttui mukaan pari uutta orkideaa (kissojen) tapettavaks. Ennen kissoja omistin viisi isoa ja hienoa orkideaa, mutta jostain syystä yks toisensa perään ne katos kuin tuhka tuuleen. Tosi on, että ei voi omistaa huonekasveja tai kukkia, sekä kissoja samaan aikaan.

 Ainakin meillä karvapallot pitää tarkan huolen reviiristään, ettei vahingossakaa kukat selviä hengissä viikkoa pitempää. Tosin jonkilaista toivoa pidän yllä nyt noista parista orkideasta, kun sijoitin ne makkariin, joka on nykyään kissavapaata aluetta.  

Samaisella Tampereen reisulla tuli hommattua MiniMöttiä varten vielä muutamia tarvittavia pikkujuttuja sekä kirppiskierrokselta muutama vaatekappale ja lasinen tuttipullo. Porukoiden kanssa kierrettiin neljä eri lastentarvikekauppaa, jotta oltais nähty jonkilaista osviittaa minkälainen häkkyrä pinniksen päälle tuleva kissansuojaverkko tulee olla. Ja jokaisessa paikassa sanottiin eioota. Ei sitten nähty häkkyrää, mutta mitä kuvia netissä pyörii kyseisestä verkosta, niin iskä tekee sen niiden mukaan.