Papu 2kk

Edellinen postaus löytyy täältä
 
Kahden kuukauden iässä Papu:

Hymyilee entistä enemmän! Puolet nassusta on pelkkää suuta ja toinen puolikas teevadin kokosia vallottavia silmiä.

Jokeltelee. Juttelee pitkät pätkät, kun joku alkaa kunnolla jututtaan. Jokeltelee telkkarille sitä katsellessa, mutta tyytyy kyllä höpöttelemään yksinäänki.

Jaksaa kannatella päätään paremmin, mutta ei tietystikkään täysin vielä ilman tukea. Seuraa myös verran liikkuvaa kohdetta, mutta lähinnä äippää tai iskää.

On löytänyt kielensä ja sitä yhellä viikolla näyteltiinki urakalla kaikille. Tämän myötä suusta alkoi tulla tulvimalla saippuakuplaa, mitä lie fairypulloa tyhjentänyt...

Korkannut ensimmäisen flunssansa. Ristiäisten aikaan ensin miäs oli kipeenä, vähän ajan päästä tulin myös itse ja lopulta pienen (ja lievimmän, onneks!) lenssun sai Papukin.

Jalat käy vimmatusti! Potkii jaloilla vuorotellen, käsien heiluessa samaan tahtiin. Nostaa myös jalkojaan koukussa vatsan päälle ja hamuilee niitä käsillään.

Nukkuu yönsä hyvin, tai on nukkunut koko ajan. Nukahtaa iltasin 21-23 välillä ja herättää ensimmäisen kerran syömää 4-6 aikaan aamuyöstä.

Papu 1kk

Vaikka lähestulkoo jokaisessa vauvablogissa moni kirjottelee vauvan kuukausipostausta, on silti  huikeaa nähdä oman lapsensa kehittyvän ja kasvavan. Joten myös itse ajattelin kirjotella pienen kuukausipostauksen kuukausittain. Ensimmäinen kuukausi tuli ja meni jo, mutta se tulee nyt vähän näin jälkikäteen.

Ensimmäisen kuukauden iässä Papu:

 

Hymyilee jokaisen ruokailun jälkeen tyytyväisenä. Vaikkakin nämä hymyt ovat vielä refleksihymyjä, väläyttää Papu noin kolmen ja puolen viikon iässä sen ensimmäisen aidon hymynsä! Samoihin aikoihin myös ensimmäiset krokotiilin kyyneleet valuvat silmäkulmista.

Kannattelee päätään jo hyvin, vaikka pää vaappuu vielä kun vieteriukolla.

On löytänyt telkkarin ja tuijottaa sitä hyvinkin intensiivisesti! Ja katselisi sitä enemmänkin, jos äippä vaan antas. (iltaisin telkun kattominen vaikuttaa yöunille nukahtamiseen negatiivisesti) Seuraa muutoinkin ympäristöään tarkasti.

Piti äippää huvituttinaan. Valtavan imutarpeen takia tutti otettiin käyttöön varsin nopeasti, jonka jälkeen tissillä ollessa oikeasti syötiin eikä vaan lutkutettu ja leikitty. Myös rintakumista päästiin eroon kolmen viikon iässä.

18-wee

Happy birthday!

Pikkuveljeni täyttää tänää vuosia, 18-vuotta! Juurihan se nysvä oli vielä pieni kainaloinen, ja nyt jo reilusti itseäni pitempi. Olen siis kuulemma nykyään pikkusisko... Ja pyh!

Meillä miähen kanssa on molemmilla lähestulkoo saman ikäset pikkuveljet, kuukauden ikäerolla. Teimme molemmille veljille samanlaiset 17-vuotis synttärilahjat, joilla testataan kärsivällisyyttä. Nimittäin lahjan saa avata vasta omana omana 18-vuotis syntymäpäivänään. Ainoostaa hätätapauksessa lahjan saa avata jo ennemmin, jos jotkin kriteereistä täyttyvät. Lahjan "paperikääreenä" toimii puulaatikko, jonka kansi liimattiin kiinni. Mutta hädässä sen saa auki helposti.

 Mutta se siitä lahjasta, koska molemmat pikkuveljet saivat/saavat myös varsinaisen 18-vuotis lahjan - ensiapupakkauksen jolla selvitään synttäreistä. Mukana löytyy myös käyttöohjeet, jotta ei jää epäselväksi mitä milläkin tehdää.

Mutta pidemmittä puheitta, hyvää synttäriä rakas pikkuveli! <3

 Tumma on taivas ja pimennetyt puut

kun matkustan pikkuveljen luota kaupunkiin

Olisin jo halunnut jäädä kotiin

herätä aikaisin aamulla lumiauran kolahduksiin

Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty

En meidän taloon lisää aikuisia halua

Tiedän kyllä että undulaatit tapaavat

miestenvessoissa turpiinsa saada

Mutta vielä pikkuveli lukee aamulla

sängyssä mun kanssa sängyssä mun kanssa sarjakuvia

Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty

En meidän taloon lisää aikuisia halua.

 -PMMP

Heippodei!

Ei, en ole hukkunut mihkää maan rakoon, kun sinä Anonyymi sitä kyselit. Papun syntymän jälkeen aika on mennyt uuden opetteluun ja eikä blogin kirjottamiselle ole jäänyt juurikaan aikaa. Tosin parin viimesen viikon aikana olen yrittänyt saada aikaseks herätellä läppäriä henkiin - tuloksetta. Eikä asiaa auta yhtään se, että läppäri vetelee viimesiä henkosiaan. 

Mutta mutta, nyt kun arki on alkanut sujumaan paremmin Papun kanssa, yritän saada itseäni niskasta kiinni ja kirjotella kuulumisia myös tänne blogin puolelle. Vaikkakin tuo neitokainen on ollut varsin helppohoitoinen tähän asti, on esikoinen aina esikoinen...