Melkein kotona!

Kun aiemmin kerroin, että meidän taloyhtiössä tehdään koko taloon putkiremppa, joka kestää parisen viikkoa ja oon evakossa mun porukoillani Venlan ja kissojen kanssa sillä välin. Joo, se kesti tai siis kestää piiiikkasen kauemmin. Iha hitoksee pitkää. Mehän ei siis vieläkää olla kotiuduttu... 

Mutta koska remppa lähenee jo loppua, niin miäs hakee meiät likat tällä viikolla ja väliaikas majotutaan miähen äireelle. Kissat jää porukoilleni vielä hetkeks aikaa. Tarkotus ois, että viikonloppuna päästäis siivoon kämppää ja tekeen keittiöön vielä pieni projekti valmiiks. Mutta se kaikki riippuu siitä, onko remppa valmis vai ei. Kahtellaa...

Meidän kämppähän on nyt vielä totaalisen kaaoksessa. Viimeset 6 viikkoo meiän olkkaria on koristanu pyykkärikone keskellä lattiaa, samoten kenkäteline ja naulakko. Kaikilla hyllyillä makaa hienojakonen remppapöly, jota "innolla" odotan päaäseväni siivoon. Ja kaikki kipot ja astiat on menossa tiskarin kautta takas omille paikoilleen.

Venla 5kk

Aiemmat 1kk, 2kk, 3kk ja 4kk postaukset

Viiden kuukauden iässä Venla:

Nauraa vihdoin! Tosin sitä ei joka päivä kuulla, mutta hekottaa ihanaa vauvanaurua! 

Kääntyy selältä mahalleen sujuvasti. Mutta vain vasemman kyljen kautta. Oikean puolen kautta kääntyminen on vielä hakusessa.

Pungertaa sylissä istuma-asentoon. Välillä tarvii vähän apua käsistä vetämällä, toisinaan riittää kun vain antaa omat kädet tueksi jolloin Venla ottaa itse sormista kiinni ja pungertaa ylös. Joitakin kertoja on myös ilman minkäälaista apua päässyt istumaan. Mutta ilman heijasteita tekisi kuperkeikan, kun vauhti ei lopukkaan.

Vaihtaa lelun toisesta kädestä toiseen tosta noin vaa. Myös mahallaan ollessa.

Opettelee päristelyä. Toisinaan sujuu paremmin ja välillä päristely muuttuu jokelteluks.

Haluaisi tarttua kaikkeen - ihan kaikkeen! Sylissä ollessa kädet on ojentuneena, jos vaikka jostain saisi vähä kiinni. 

Tykkää kun mahaan puhaltaa ja pöristelee.

Osaa näyttää neitimäisen luonteensa. Sitä löytyy! Uskallappa ottaa jokin tavara tai lelu kädestä pois ja se on nollasta sataan hermot riekaleina. Mutta kun antaa sen takaisin, niin neiti hiljenee salamana. Ihan selkeesti isänsä temperamenttine luonne periytyny, haha!

Syöminen sujuu taas. Venla malttaa pysyä rinnalla ja syödä.

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista...

Kyä määki sit! 

Sorruin, tai ei sitä siks voi sanoo. Halusin, tarviin..ööö... Kuitenkin. Ostin aikuisten värityskirjan. Jäin totaalisen koukkuun ja ostin toisenki.

Keväällä ja kesällä alko tupsahtelee yhen jos toisenki kaverin facebookkiin ja instagramiin päivityskuvia värityskirjoista. Samoten niistä oli lööpeissä juttua. Olin vähä niin ja näin, toisaalta teki mieli hommata värityskirja, mutta joku pikku ääni yritti toitottaa takaraivossa, että sellane on ihan turha ostos. Ja Venlaki oli vielä niin pieni ja halusin käyttää aikani neidin kanssa olemiseen ja uuden opetteluun. Ja hyvä niin, koska tää värittäminen on älyttömän koukuttavaa!

Kahtellaa syssymmällä...

Mut ny se syssy on, joten tulos on tässä!

Ne kissat ja Venla

Kirjottelin aiemmin - alkuvuodesta - vauvan tulosta kissatalouteen. Kuten silloin jo totesin, etten näe yhtälössä kissat + vauva mitään ongelmaa, en näe sitä vieläkään. Molemmat hömelöt on vältelly ja osannu varoa Venlaa heti alusta saakka. Kertaakaan Venla ei siitä ole osumaa saanu. Vilma ja Luspe kun saa joka päivä sen hepulituokion, jossa juostaan karvat pystyssä peräkanaa ympäri kämppää niin, että ikkunat ja lämpöpatterit kolisee. Ja kissat muka hiljasia eläimiä...niimpä vissii...noi kaks kuulostaa joltain villiintyneeltä lehmälaumalta... Alakerran naapuri varmaa tykkää. Luspeki kun hyppää jostain pöydältä alas, niin hyvä kun ei lattiasta läpi mee.

Luspe kiertää kaukaa ja karttaa Venlaa, mutta uteliaana luonteena käy joskus ohimennen vähä nuuhkaseen päälaelta. Jos olen vaikka sohvalla syöttämässä Venlaa ja Luspe väkisin haluaa hypätä syliini, mutta huomaa vasta siinä hypätessään Venlan, niin kiepsahtaa bumerangina takas lattialle. Iltasin Venlan ollessa jo nukkumassa omassa pinnikses, Luspe hivuttautuu syliin hakeen rapsutuksia.

Kerran kuitenkin Luspen uteliaisuus voitti. Venla nukahti sohvalle ja Luspe istu vähä matkan päässä lattialla. Aikansa katseli, venyi ja venyi, ja kurkotti haisteleen Venlan sormia. Luspen ikäväkseen Venlan käsi säpsähti juuri sillon ja Luspe pelästyi niin, että hyvä kun ei ollut kynsin katossa kiinni.

Myös Vilma kiersi alkuun, mutta normaalisti niin arkana kissana, suhteellisen nopeasti otti tuttavuutta Venlaan. Venlan nukkuessa päikkyjä Vilma hakeutuu itse nukkuun Venlan lähelle, kuin vahtiakseen. Venlan ollessa hereillä Vilma ei niinkää viihdy vieressä, kun neidin kädet käy vimmatusti. Ehkä näistä tulee vielä joskus kavereita keskenää.

Ekat maistelut!

Suosituksia ja ohjeita on kaikennäkösiä ja jokaisella on lisäks oma mielipiteensä. Suositus on imettää vauvaa puolivuotiaaksi, jonka jälkeen saa alkaa antaa muutakin kuin maitoa. Jotkut suosittelee alottaa maistelun jo neljän kuukauden ikäsenä. Ota tästä sitten selvää.

Neuvolassa meille sanottiin, että saadaan alottaa soseiden maistelut, mutta mikään kiire sillä ei vielä ole. Päätettiin nyt sitten alottaa soseet, mutta edetään hitaasti, teelusikallinen päivässä ja pidetään välipäiviä. Ja olen joka kerta Venlan ensin imettänyt, joten maistelut ei ole vaikuttanu imetykseen mitenkään. Pääasiallinen ravinto on siis äidinmaito.

 Alotettiin bataattisoseella, johon lisäsin hiukan äidinmaitoa sekaan, ettei ole täysin uusi maku vaan seassa on edes jotain tuttua. Ollaan sitä nyt viikon verran maisteltu ja suhteellisen hyvin on uponnu. Venla on myös oppinut nopeasti "viemään" kielellään soseen kurkusta alas, eikä pulppaa sitä samantie suustaan pois.

Kuolalaput

Sillon kun sain äitiyspakkauksen ja vastaan tuli uutuutena kuolalappu, ajattelin ettei sitä tarvita - ihan turha se on. Väärin. Kuukausi sitten tilasin H&M:ltä erilaisia kuolalappuja viisi kappaletta. On meinaas tullu tarpeeseen. Vaikka Venla on vasta neljän kuukauden, niin sitä kuolaa riittää. Sitä tulee ja tulee! Ja kun sitä on tullu jo parin kuukauden ikäsestä saakka. Siitä lähtien kun neiti hoksas, että hänel on kieli ja sillä pystyy tekee kivoja fairykuplia. Hampaita odotellessa, millane kuolan määrä sillon on...

Ilman kuolalappuja Venla olis koko ajan napaan saakka paita märkänä. Eikä bodeja viittis sen takia vaihtaa päivässä montaa kertaa, kun siitä bodyn pukemisesta ja riisumisesta hermot repee alta sekunnin neidillä välillä. Paljon helpompi ollu vaihtaa vaan uus kuolalappu, kun niitä saa joinaki päivinä vaihtaa kolmekin kertaa.

Halleluja, onneks joku on keksiny ne!

Vauvoille on kyllä paljon tarjolla kaikkea tavaraa - hyödyllisiä ja sitten niitä turhakkeita. Kaikki mitä me ollaan hommattu Venlaa varten, on tähän mennessä kaikki ollu tarpeellisia. Mikään ei ole ilmennyt vielä turhakkeeksi. Mutta ollaan kyllä muutoinkin pikku hiljaa hommattu aina tarpeen mukaan, eikä hamstrattu ennen Venlan syntymää kaikkea mitä markkinoilla on tarjolla.