Raskausviikot 25 ja 26

25. raskausviikko

Äitiyspakkaus saapui! Pakkauksen ilmestyessä ja muiden kuvia katsellessa jotka olivat paketin saaneet, vaatteet näytti vähän tylsiltä ja poikapainotteisilta. Omaa lodjua selatessa vaatteissa oli lopulta vain pari, jotka ei omaa silmää miellyttäny, ihan kuten Venlastakin saadussa paketissa.

Kävin apteekista hakemassa monivitamiinin, jossa olisi sitä lisärautaa ja kaikkia muita vitskuja ja hivenaineita mukana.

26. raskausviikko

Väsymys on aivan älytön. Toivo on korkeella, että hemoglobiini lähtis nousuun, ei tässä muuten jaksa mitään tehdä.. Maha tuntuu roikkuvan polvissa, kun taas Venlasta maha tuntu kuin ois ollu kurkussa koko ajan. Onhan tässä se hyvä puoli ettei ole niin tukala ja saa happee paremmin, mutta huonoa se että nivusia särkee. Samoten kenkien laitto ja tavaroiden nostelu lattialta on työn ja tuskan takana. Tai erehdy istuun lattialla tovi, niin sais nosturia soittaa avuks ylöspääsyyn.

kuva googlesta

Raskausviikot 23 ja 24

23. raskausviikko

Tällä viikolla on vihdoin neuvolakäynti. Pääsen tarkastuttaa hemoglobiinin, jonka oon epäilly laskenee jatkuvasta väsymyksestä ja huippauksesta. Ja onhan se laskenu, ei vielä hälyttävästi kuitenkaan. Sain myös raskaustodistuksen. Tuli se sama fiilis mikä oli koulussa keväisin, lukeeko torkan alareunassa, että siirretään seuraavalle vai jätetää luokalle. Että nyt ainakin ihan virallisesti hyvinkin paksuna tässä ollaan. Venla saa samalla käynnillä vesirokkorokotteen kankkuunsa.

24. raskausviikko

Laitoin Kelan hakemukset, joihin päätöksetki tuli varsin nopeasti - saman viikon lopulla. Yritän lisätä ruokavalioon rautapitoisia ruokia, josko hemoglobiinia sais nouseen.

kuva googlesta

Hyvää joulua! ♥

Ero raskauksien välillä

Tämän toisen tyypin odotusaika on ollu kyllä varsin erilainen verrattuna Venlaan - alusta asti. Venlasta en jotenkin edes alkuun tajunnu olevani paksuna, en edes niiden tekemieni viiden testin jälkeen (okei, tein mä tästä toisestaki ne viis testiä). Vasta kun pahoinvointi alko, niin konkretisoitu koko homma. Tästä toisesta kroppa alko ilmotella salamatkustajasta jo monta päivää ennen kuin menkkojen piti alkaa ja testiin pärähtiki plussa kolme päivää aiemmin menkkojen alkamista. Tai "alkamista ja alkamista", kun ei ne koskaan sieltä syystä että toisesta sitten alkanu.

 Pahoinvointi räsähti samantien päälle ja se olo oli kuin katujyrän alle jäänellä koko ajan. Miähen lopulta passitin apteekkiin hakeen pahoinvointirannekkeita, kun en enää sohvalta päässy ylös huonon olon takia. Rannekkeista sain sen verran apua, että se pahin olo pysy poissa ja sai jotain edes päivän aikana tehtyä. Rakenneultran eli puolen välin aikaan, molemmissa raskauksissa pahoinvointi jäi hiljalleen pois, mutta närästys tulikin tilalle. Venlasta tosin närästys oli paljon pahempi, liekö sillä merkitystä että likka istu perätilassa Buddhana ihan vikoille viikoille saakka, jolloin pää paino palleaan ja kylkiluihin koko ajan ikävästi. Maha tuntu muutenki olevan aina kurkussa ja hapensaanti oli hankalaa. 

Tää toinen tyyppi onki ollu oikeinpäin, eli raivotarjonnassa melkein koko ajan ja maha tuntuu puolestaan roikkuvan polvissa. Liikkeet tuntuu paljon enemmän, kun potkii kylkiluista vauhtia ja tunkee peppua tissien välistä. Nivuset, lonkat ja alaselkä sano jo monta viikkoo sit sopimuksen irti. Nyt tiedän mitä sillä ankka/pingviini kävelyllä meinataan. Venlasta jaksoin kävellä monen kilometrin lenkkejä ihan loppuun saakka. Tässä raskaudessa se puolentoista kilsan kauppareissuki tekee jo tuskaa. Kaiken kaikkiaan tää toinen raskaus on ollut huomattavasti rankempi niin henkisesti kun fyysisestikin. Pari viikkoa vielä ja muksu ois täysaikanen, jolloin alan häätään pihalle. Vaikka sellanen fiilis onki, että tää menee tiiviisti Venlan jalanjälkiä pitkin ja lasketusta kaks viikkoo komiasti yli käynnistykseen. Voi tuska siis.

Vasemmalla kuvat on Venlan odotusajalta, ja oikealla tän tulevan tyypin pötsikuvat vertailuna.

rv 14+2

rv 14+3

rv 20+6

rv 20+0

rv 27+4

rv 27+6

rv 34+2

rv 34+4

Raskausviikot 21 ja 22

21. raskausviikko

Käydään tällä viikolla rv 20+4 rakenneultrassa kurkkaamassa alienia. Kaikki rakenteet on kunnossa ja pikkutyyppi kasvaa samoilla mitoilla kun Venlakin. Niin ja selvis, että meillä taitaapi akkavalta säilyä ennallaan.

Pahoinvointipiruki pysyny poissa, oiskoos sen juuret vaikka kuihtunu - ja mädäntyny koko piru pois. Myös Venlasta pahoinvointi loppu näillä samoilla viikoilla. Tosin liitoskivut onki sitten puolestaan jotain ihan kamalia... Se muutaman kilsan kauppareissu tai imurin kanssa riehuminen kostautuu joko samana päivänä illalla tai seuraavana päivänä.

22. raskausviikko

Kolmisen viikkoo ilman hikinauhoja menny, haaaallleluujaaa!!! Pahoinvointi todellaki on jäänyt taakse. Uusia oireiluja ja kolotuksia odotellessa... Alkaisko tästä se hehkeä ja energinen keskiraskaus?

kuva googlesta

Raskausviikot 19 ja 20

19. raskausviikko

Liitoskivut tuli muistuttaan olostaan parin hiljasen viikon jälkeen. Nivuset huutaa apua jo pienen kävelyreissun jäljiltä, saati kun vähän imurin ja mopin kanssa riehuu kämppää ympäri. Kipuilu säteilee alaselkään. Samoin harharjotussupistuksia on alkanu ilmetä. Maha tuntuu välillä kunnon betonipallolta.

20. raskausviikko

Tuolla pienessä yksiössä tuntuu välillä olevan aikamoiset bileet. Tosin nyt kun sitä tilaa on vielä pyöriä vaikka kärrynpyöriä, niin mikäs siinä. Mutta alieni vaikuttaa silti olevan hitusen rauhallisempi kaveri kun mitä Venla oli tässä vaiheessa. Katotaan minkälainen meininki loppua kohden on.

kuva googlesta

Ajankulu

Olin Venlan kanssa muutama viikko sitten mun yksiössä asuvan neuvolakäynnillä. Venlan siellä odotusaulassa näki pienen, kolmen kuukauden ikäisen vauvan ja sitä sitten piti kovin käydä katsomassa. Tyty yritti omaa harsoa tarjota ja jutella omiaan, mutta ei saanu vastakaikua. Ehkä enemmän oli silti kiinnostunu vauvan tutista, kun omat tutit on ollu pois käytöstä jo useemman kuukauden. Ite lähinnä kattelin silmät pyöreenä vauvaa, että oliko ne vauvat taas noin pieniä, kun mun mielestä ne on koko aja ollu tollasia vajaa metrin mittasia, kymmenkilosia pikkujättiläisiä täynnä tarmoo, virtaa ja temperamenttisyyttä. Sama homma kun etin Venlan nukelle likan vanhoista vaatteista pienen bodyn ja sukat, tuntu että onko ne oikeesti joskus mahtunu tolle päälle. Ja niistä ajoista tuntuu olevan ikuisuus. Mihkä tää aika on menny? Niinpä niin, nyt sen huomaa mitä kuullu aina muiden suusta, "lapsista sen ajankulun huomaa".

Kahden päivän ikänen, versus vuos ja seittemä kuukautta. On siinä välissä vissiin jotain pientä kasvua tapahtunu.

Sairastuvalla

Venla alotti torstaina, miäs heti perässä perjantaina, toivottavasti mä vältyn. Voihan lenssu ja man flu. Tosin onneks lenssuista alkaa olla enää muisto vaan, pientä tukkosuutta ja rohinaa jäljellä. Kumpikin oli perjantain kunnolla läkäsiä ja kuumeilevia. Viikonloppu oli hyvää aikaa sairastaa. 

Nukkumisjärjestelyt heittänyt häränpyllyä, syystä että miäs ei uniapnea laitettaan pysty käyttään tukkosena ja mä en tällöin miähen vieressä saa nukuttua, syystä että moottorisaha raikuu muutoin korvan vieressä. Ja lenssusena Venla taas ei nuku kunnolla omassa sängyssä, vaan haluaa viereen. Joten miäs majottautu muutamaks yöks sohvalle ja likka mun viereen makkariin. Eikä näin ollen mun tarvinnu tän pötsin kanssa hilautua montaa kertaa yössä edes takas makkarien välillä. Ja näin kaikki sai nukuttua paremmin, mitä nyt kymmenen kertaa yössä mun suussa oli taaperon varpaat tai hiukset - välillä tuntu olevan molemmat samaa aikaa. Josko tulevana yönä palattais normaaliin järjestykseen. Ja mä pidän toivoa yllä, että vältyn lenssuilta ja muilta taudeilta tässäkin raskaudessa, ihan niinkuin kartoin kaikki kiertolaiset Venlankin odotusaikana.

Raskausviikot 17 ja 18

17. raskausviikko

Kokeilin olla ilman pahoinvointirannekkeita yhden vuorokauden ajan. Juu, eipä ois kannattanu kokeilla.. Seuraavana päivänä etova ja ällö olo pysy visusti päällä koko päivän rannekkeista huolimatta.

18. raskausviikko

Saatiin vihdoin aika rakenneultraan, joka on muutaman viikon päästä. Josko vaikka saatas tietää kumpi tulossa ja pitääkö mun vahva poikafiilis paikkansa. Kokeilin myös paremalla onnella uudestaan josko näistä hikinauhoista pääsis jo eroon ja melekein kolme päivää pysty oleen ilman ennen kun alko lievästi taas ällötys tuleen. Ehkä ei siis ole vieläkään aika heivata kaapin perälle näitä vaatetuksee sopimattomia hikinauhoja ranteista, haha!

kuva googlesta

Raskausviikot 15 ja 16

15. raskausviikko

Kolme kokonaista päivää ilman huonoa oloa (hurraahuutoja!!). Mutta sihen se jäi.. Meinasin jo heittää pahoinvointirannekkeet kaapin perälle, mutta eheeii... Visusti ovat käytössä taas.

Ensimmäiset liikkeetki on tuntunu. Tosin ne on vielä pieniä hipasuja ja kutiavaa tunnetta mahan sisällä. Venlasta ekat liikkeet tuntu viikon tai pari myöhemmin. Tai saatto niitä tuntea, mutta ei osannut sillon vielä yhdistää niitä muksun liikkeisiin.

16. raskausviikko

Uusi raskausviikko vaihtu ja samalla ah-niin-ihanat liitoskivut ilmottivat itsestään. Enpäs ees muistanu enää miltä ne tuntu, tai lähinnä se että kävelyvauhti tippuu niin roimasti et mummotki kipittää ohi rolliensa kanssa. Viiden minuutin kävelymatka venahtaakin vartin mittaseks. Koskahan se ihana ja seesteinen raskausaika alkaa?!

kuva googlesta

Lepposa sunnuntai

Herättiin aamulla hieman normaalia myöhemmin. Ulkona paisto arska ja oli sen verran kirpsakka pakkaskeli, että totesin miähelle raahaavani sen vaikka väkisin ulos mun ja Venlan kanssa. Sanoi kyllä lähtevänsä ihan mielellään vetää raitista ilmaa. Miäs kun kotiutu eilen illalla myöhään Itämeren vallotusreissulta veljiensä ja muutaman kaverin kanssa. Mittari näytti -8 astetta kun herättiin, mutta oli lauhtunu muutaman asteen siksees kun oltiin lähdössä pihalle, enemmän ja vähemmän michelinukoiks pukeutuneina. Tarkotus oli käydä pieni lenkki kävelemässä ennen Venlan päikkäreitä ja taapertaa mun kunnon mukaan, kun lenkeillä ruvennu supisteleen ja vihloon niin perkuleesti. Tyrkkytalon nurkilla miäs totesiki, että käydään pikaseen kiertämässä se läpi. Pulkkahan sieltä tarttu mukaan. Aamupalapöydässä kun oltiin juur puhuttu, että pitänee pulkka hommata Venlalle, josko tulis tänä talvena lunta niin pääsis pulkkamäkeen. No nyt se on hommattu ja testattu. Kävelyteillä oli paikotellen sen verran lunta, että sai vedettyä perässä, mutta välillä asfalttia oli näkyvissä niin että pulkan pohja löi vaan kipinää, haha!

 Kotimatkalla suunniteltiin, että kun tässä talvitamineissa ollaan, niin käydään viemässä haudoille kynttilät, kun eilen ei päästy miähen reissun takia. Kotipihaan tullessa miäs löi eberin päälle autosta, krapattii lasit auki ja harjattiin "puolen metrin" lumikerros pois auton päältä. Kun sitten oltiin valmiita lähtöön, niin pyhä lehmä totesikin, että kevväämmällä....akku tsippas. Että sillais sit... Noo, miäs alko soittaa käynnistyskaapeleita, kun ei vieläkään niitä kaapeleita omista (vara-akku kyllä löytyy). Tovin verran odoteltiin ja siinä lämpimikseen hypyyteltiin Venlaa. Kello näytti jo reilusti päikkäri aikaa, mutta likassa riitti virtaa silti ja tuumailtiin siinä, että kun saatiin vihdosta auto käyntiin niin käydään heti ajamassa pieni rinksa jotta saadaan auton akkua ladattua. Eipä kuitenkaa montaa kilometriä kotoota päästy, kun takapenkille laskeutu hiljasuus ja likka sammus. Puhuttiin, että käydään välillä kotona syömässä ja tehdään sitten se hautausmaakierros, nälkä kun alko jo kurnia.

Kotimatkalla miäs poikkes nopeesti vielä hakeen torttutaikinaa, kun jääkaapissa oli jämä purkki luumuhilloo. Venlakin heräs sopivasti juur ennen kotipihaa, ehti nukkua enimmät unet pois. Kotio kun päästiin, niin syötiin, jonka jälkeen yritin saada Venlaa jatkaa unia vielä hetkeks, mutta yritykseks jäi. Leipasin sitten joulutortut ja lähdettiin hautausmaalle.

Yöunille tyty nukahtikin varsin nopeasti. Raittiinilmanmyrkytyksen saaneena. Mutta kyllä tässä itseäkin jo alkaa ramaseen, tyyny kutsuu aika pian tätä mammaa ja isukkia.

Että tehdään ihan nopee kävelylenkki vaan...haha!

Meidän päivä

Klo 8.15 heräsin. Venla nukku vielä, joten selailin pikasesti puhelimella facebookin ja instagramin läpi. Hetken päästä tyty alkoi möngerrellä ja heräsi myös. Vaihdettiin yökkärit päivävaatteisiin ja lähdin väsäileen aamupalaa.

Klo 9.45 saatiin aamupala syötyä. Meillä ruokailut kestää nykyään varsin kauan, kun Venla haluaa itse syödä, auttaa ja syöttää ei juuri anna. Ja syömisen lomassa kun on paljon katseltavaa ja höpöteltävää. Laitan Netflixistä lastenleffan pyöriin taustalle. Venla jää välillä katselee leffaa ja leikkii samalla.

Klo 10.20 laitan pesukonetta päälle ja tyhjään tellingiltä puhtaat ja kuivuneet vaatteet viikaten ja kaappiin. Raahaan myös meidän sängystä peiton, tyynyt ja petarin partsille tuulettuun. Ohimennen touhuilen Venlan kanssa ja siivoilen kämpän hallittua kaaosta.

Klo 12.00 huomaan kellon olevan jo ihan liian paljon, joten alan samantien väsäileen sapuskaa. Toisella kädellä ruuanlaiton lomassa vaihdan Venlan tuomaan leluun uudet patterit, laitan nukelle vaippaa ja annan tytylle juotavaa.

Klo 12.50 päästään vihdoin syömään. Ruoka uppoo tällä kertaa nopeasti napaan, kun saan toisella lusikalla lapattua sapuskaa suuhun aina johonkin väliin. Vaipan vaihdon kautta Venla nukahtaa päikyille.

Klo 13.30 laitan toisen pyykkärikoneellisen pyöriin ja siirryn sohvan uumeniin. Siirrän tähän mennessä otettuja kuvia tätä päivitystä varten blogiin ja luonnostelen paria muuta tekstiä valmiiks. Täyttelen samalla vakuutuspapereita varten muutaman terveysselvityksen netissä.

Klo 14.45 miäs tulee töistä kotiin. 

Klo 15.15 Venla herää päikyiltä. Päikkykoomailee sylissä jonkin aikaa, jonka jälkee syödää välipalaa. Alan kirjotella samalla kauppalistaa. Jääkaapissa loistaa taas pelkkä valo. 

Klo 17.00 heivaan pyykkejä tellingille kuivuun ja aletaan tekee lähtöä kauppaan.

Klo 18.30 kotiudutaan. Laitetaan sauna lämpiään. Hilaan samalla partsilta petarin, peiton ja tyynyt, ja petaan sängyn, jotta ne ehtii lämmetä ennen nukkuunmenoo. Koko makkari tuoksuu ihanan freshiltä.

Klo 19.30 mennää saunaa. Saunotteluiden jälkeen on Venlan iltapalan, hampupesun ja nukkuunmenon aika. Mannapuuroo vatta täynnä ja saunan lämmöstä väsähtäneenä tyty nukahtaa yöunille. Miähen kanssa jää pari tuntia aikaa iltaan, ennenku oma nukkuunmeno kutsuu.

Tässä meidän yksi normipäivä.

Puoltoistavuotias

Niin se puoli vuotta on vaan hurahtanu silmissä. Juur vasta tuo meitin tasmaanian tuholainen täytti vuoden! Venla on kehittyny ihan valtavasti, mitä oli keväällä. Likka oppi juuri ennen juhannusta käveleen itse, ilman tukea ja nyt painelee menee jo tuhatta ja sataa. Sanoja tosin ei tule, ei ainakaan mitään selvää, paitsi "oho". Joitakin epämääräsiä sanoja kyllä tulee, joita ollaan sitten yritetty tulkata. Muutoin höpöttää sillä sen omalla kielellään ja sitä sitten vasta riittääkin. Venla kyllä ymmärtää, kun sille puhuu tai pyytää jotain tuomaan, ja neuvolan mukaan se riittää tällä hetkellä.

Uuteen kämppään muutettua meiltä lähti hissi ja tuli tilalle yhdet raput käveltäväksi. Alkuun Venla jouduttiin kantaan sekä ylös että alas raput. Nyt raput mennään alas itse, toisella kädellä kädestä tuettuna ja toinen käsi kaiteessa kiinni. Ylöspäin raput kiivetään itse. Mutta toisinaan kädet nostetaan ylös, että halutaan kannettavaksi.

Syöminen sujuu suhteellisen hyvin itse. Osasi jo tuossa aiemmin lapata lusikalla ja haarukalla ruokaa suuhun, mutta sitten tulikin jokin vauvavaihe ja jouduttiin syöttään taas. Sitten vaan yks kaunis päivä alkokin taas itse syöminen kiinnostaa ja ruokalautanen pysyy nenän edessä, eikä koe ilmalentoja keittiön seinään. Nyt syödään päivästä ja olotilasta riippuen joko itse, syöttämällä tai sekä että.

Omaa tahtoa löytyy, toisinaan vähän liikaakin. Jos asia ei tapahdu kuten tyty itse haluaisi tai ei saa jotain, niin joko poljetaan jalkaa tai vedetään maihin dramaattiset itkupotkuraivarit. Volyymitaso nousee nollasta sataan sekunnissa, jos esimerkiks neliön muotonen palikka ei sujahdakkaan läpi ympyrän muotoisesta kolosta. Ensimmäiset kaupparaivaritkin on koettu. Venla kun ei osannu päättää haluaako istua ostoskärryissä, olla sylissä, kävellä isin tai äidin kanssa käsikädessä vaiko tuupata kärryjä. Kivointa olis tietysti ollu juosta kuin päätön kana kaupassa isiä karkuun ja repiä kaupan hyllyiltä kaikki nenän tasolla olevat tavarat joko lattialle tai vispata kärryyn. Lopulta miäs kaappas paloauton väriseltä karjuvan likan kainaloon ja lähti autolle. Jäin tekeen loput ruokaostokset ja kuuntelin, että jollain muullakin pikkuihmisellä oli huono päivä kun vain Venlalla.

Potalla käydään - housut ja vaippa päällä. Ilman vaippaa takapuoli pongahtaa samantie ylös, tars kai olla lämmitetty potan reuna..?

Venlan pinnasänky siirrettiin sen omaan huoneeseen vajaa viikko sitten, kun juniorisänkyyn nukahtaminen oli pelkkää pelleilyä ja huutoo. Tuttuun pinnikseen nukahtaminen on sujunu, mutta jostain syystä joka aamu likka on heränny meidän sängystä... On tässä kolme kuukautta aikaa vielä opetella omassa huoneessa nukkumista.

Raskausviikot 13 ja 14

13. raskausviikko

Käydään tällä viikolla ultrassa, 12+4. Laskettuaika ei muutu päivääkään suuntaan tai toiseen, 27.1. Silloin siis voisi odottaa alienin syntymistä, mutta mitä ilmeisemmin tulee seuraamaan isosiskonsa jalanjälkiä ja menee komiasti kaks viikkoo yli helmikuun puolelle. Myös Venlasta käytiin aikanaan samoilla viikoilla ultrassa. Lunttasin vanhoista papereista.

14. raskausviikko

Näillä viikoilla useemmilla pahoinvointi alkaa hellittää. Joo, mulla se pahoinvointipiru istuu tukevasti olkapäällä. Lie juurtunu kiinni siihen takapuolestaan.

Raskaushehku, mikä se on? Sitä ei ainakaan täältä osotteesta löydy.

Almost 30

Miäs vanheni taas viime viikolla. Lähtölaskenta kolmenkympin kriisiin on alkanu.. Tosin ei oo vanhaks tulemista, kun yks jos toinenki paikka kremppaa. Miäs otti läheistä maakosketusta heti viime viikon maanantaina töiden jälkee frisbeegolffailessa. Nilkka ympäri kaksinkerroin ja pienet kuperkeikat alamäkeen. Onneks heittelyt oli siinä vaiheessa heitelty yhtä väylää lukuunottamatta, eikä jossain kaukana mettän keskellä. Näin jälkiviisaana kun ois jättäny fribailut väliin, niin ois jalkapalloo muistuttavalta nilkalta ja viikon saikulta välttyny. 

Eniveis, järkättiin silti pienet kaffettelut miähen synttäreiks kun niin oltiin jo sovittu ja ilmotettu. Ja varsinkin kun tässä meidän vähä vajaan kolmen vuoden yhdessäelon aikana ei kummankaan synttäreitä olla juhlittu kakku kaffein, niin oli jo aikakin jotain pientä järjestää. Miäs anto toiveet tarjottaviin ja niitä parhaani mukaan toteutin. Juustokakkua, mutakakkua, moilasia ja munavoita, j-liha pizzaa, ruisnappeja tuorejuustotäytteellä, sipsuja ja pusuja.

Onnea rakas! ♥