perjantai 26. helmikuuta 2016

Venla 10kk

Aiemmat 1kk, 2kk, 3kk, 4kk, 5kk, 6kk, 7kk, 8kk ja 9kk

Kymmenen kuukauden iässä Venla:

Seisoo tukea vasten. Itse ei vielä oikein osaa nousta seisomaan, mutta kunhan joku vähä avittaa, niin pysyy seisaaltaan. Kunnes keskittyminen herpaantuu ja muksahtaa pyllylleen.
Nousee itse istumaan. Tämä opittiin nopeasti, vajaan viikon verran kömyttiin vähän vaivalloisesti, mutta nyt se sujuu näppärästi, tost noi vaa!

Nousee tukea vasten polvilleen. Mutta pysyy siinä suhteellisen hyvin ilman tukeakin.
Tykkää täyttää palikkakippoonsa palikat takaisin. Yksitellen nostelee palikat pois ja yksitellen nostaa ne takaisin. Kahdeksankuisena tykkäs valtavasti vaan tyhjentää kaikki kopat ja kassit, nyt tyhjää ja täyttää. Ja ehkä mielummin täyttää.
Taputtaa ja heiluttaa. Jos viime kuussa heilutuksia tuli harvaseltaan, niin nyt Venla heiluttelee monta kertaa päivässä!

Kantaa tavaroita mukanaan. Ja jättää niitä jälkeensä, niin kuin Hannu ja Kerttu-sadussa. Iltaisin kun kerää lelut kasaa, niin saa koko kämpän koluta läpi, jotta kaikki palikat ja lelut löytyy.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Etsintää

Sitä ei itse huomaa kuinka Venla kasvaa pituutta, kun joka päivä sen kanssa touhuaa. Vaatteista sen sitten huomaa, kun body ei menekkää enää haaroista napeista kiinni tai housun puntit on puolessa sääressä. Pienellä aikaa jäi yhtäkkiä pieneks kolme yökkäriä. Olikin sitten pakko alkaa kaiveleen kaappia oisko isomissa vaatteissa muutamaa yökkäriä tilalle. No yks löyty, mutta muutamaa tarttis lisää.

Kävin Venlan kanssa viime viikolla yhdellä kirppiksellä, joka osuu sopivasti vaunulenkin reitille. Kirppiksellä tosin ei ollut yhden ainootakaa yökkäriä siinä kokoluokassa mitä tarvittaisiin. Noh, kaikkee muuta vaatetta sieltä sitten löytyki. Pari tunikaa, muutama uus mekko, parit bodyt ja housut.
Mennessä Venla nukahti melkein samantien kun pihasta päästiin ja nukku tyytyväisenä päikkyjä melkein sen koko ajan kun kirppiksellä oltiin. Kotimatkalle nostin vaunukopan selkäosan niin että Venla sai istua. Ja kyllä riitti nähtävää. Pää pyöri puolelta toiselle, kuroteltiin jotta nähtäsiin paremmin ja kiljahdeltiin kun näki jotain kivaa!

torstai 18. helmikuuta 2016

Meidän päivä

Monet on kysyny mitä tehdään Venlan kanssa päivän aikana ja kuinka saadaan aika kuluun sillä välin kun miäs on töissä. Ajattelin että teen vain tämän yhden, mutta voisinki tehdä tästä jatkuvan sarjan. Postailen siis noin kuukausittain aina meidän yhdestä päivästä. Joten tässä on nyt yksi meidän päivä. Postaus on hyvinkin kuvapainotteinen.

Klo 8.30 herättiin, tai oikeastaan heräsin siihen kun Venla yritti kömpiä päälleni. Huomenta-toivotuksien ja kutittelujen jälkeen vaihdettiin yövaippa puhtaaseen ja lähdettii tekeen aamupuuroa.

 Klo 9.00 kun aamupuurot, -maidot ja d-tipat oltiin saatu vedettyä napaan, oli vuorossa vaatteiden vaihto ja voiteiden laitto. Venla pääsi oman lelukoppansa kimppuun ja itse kipasin tyhjään ja täyttään tiskaria, sekä laittaan ekan koneellisen pyykkiä peseytyyn. 

Klo 9.50 kävin petaamassa sängyt ja vaihtamassa itelleni vaatteita päälle. Venla luikerteli mittarimatona perässä ja alotti hoitolaukkunsa tyhjennys operaation.

Klo 10.30 pienet maitohörpyt ja uni voitti, Venla simahti ekoille päikyille. Tällä välin ehdin pesemässä hampaani, tyhjään pyykkitelineen kuivista vaatteista ja laittaan ne kaappiin, laittaa märät tilalle kuivuun, toisen koneellisen peseytyyn, antaa kissoille ruuan ja syömään aamupalaa.

Klo 12.00 makkarista alko kuulua öninää. Täynnä hymyä ja virtaa oleva pikkuneiti oli heränny. Vaipanvaihto ja leikit jatku.

Klo 12.30 Venlan leikkiessä alotin imuroimaan. Olipahan taas kissankarvaa ja hiekkaa kerääntyny nurkat täytee vaikka juur vasta imuroinu. Venlan ruoka-aika osui sopivasti heti imuroinnin jälkeen.

Klo 14.45 miäs saapu töistä kotiin ja päästiin vuorostamme syömään. Onneks jääkaapissa oli vielä edelliseltä päivältä sapuskaa, jotta ei tarvinnu sitä vielä alkaa tekeen.

Klo 15.30 hörpittiin vähän maitoa napaan ja uinuttiin toisille päikyille. Päikkyjen aikana alottelin tämän postauksen suunnittelua, lisäilin kuvia, sekä katselin jakson verran yhtä sarjaa Viaplaystä.

Klo 17.20 käytii miähen kanssa kurkkaamassa josko Venla heräisi jo. Hirmusen pitkään ei viitti antaa nukkua, kun venyy muutoin yöunille meno. Venla kun saatiin hereille, niin suunnattiin välipalalle jokanen. Kukin syötyämme miäs viihdytti Venlaa sillä välin, kun siivoilin keittiöö, tyhjäsin tiskaria, putsasin kissojen hiekkalaatikon, yms. Sekä vielä leikittiin ennen iltatoimien alottamista

Klo 19.45 aloteltiin iltatoimia iskän vaipanvaihtovuorolla. Voiteet, yökkäri päälle, iltapuuro ja -maito.

Klo 20.45 Venlalta loppu virta ja miäs lähti jäähallille höntsäkiekkoileen. Ja mulla alko hetken vapaa blogin parissa. Miäs saapuu jäiltä 23 maissa, jolloin syödään vielä myöhänen iltapala ja kaadutaan nukkuun.

Tässä meidän yksi normipäivä.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Sen jälkeen...

... kun Venla oppi ryömiin, meillä ei ole enää asunu sellaista pientä känkkäränkkä neitiä. Sellaista joka tarvii pelastaa vähä väliä ties mistä kun on jäänyt jumiin peruuttaessa. Sellaista joka kiukkuaa, kun lelut jää kauas, tuupatessaan itseään vaan kauemmaks. Sellaista, joka haluaisi kovin tulla perässä, mutta jalat ja kädet ei synkronoi keskenää, eikä etene.

Nyt meillä asuukin sellainen vauhtimimmi, joka mennä touhuaa, eikä ole jumissa joka paikassa tai kiukkua. Mutta jestas! Miten se voi ehtiä niin nopeesti paikasta toiseen? Tuossa yhtenä aamuna kun olin makkarissa petaamassa meidän sänkyjä, niin Venla tulla touhotti perässä, tutki maton hapsut jälleen kerran tarkasti, levitti isin fresbeet ja omat vaippansa lattialle ympäriinsä, leikki, tutki aikansa ja lähti.
 Samalla kun siivoilin Venlan jälkiä, kuulin kun posti tipahti luukusta. Hetken päästä alkoi kuulua rapinaa ja Venlahan siellä jo oli eteisen lattialla lukemassa tullutta postia. Että se on kerkeeväinen!

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Aikansa kutakin

Nimittäin meidän sohva. Pitemmän aikaan ollut etsinnässä uus sohva, joka olis kooltaan ja hinnaltaan sopiva meidän kämppään. Bongattiin sitten tossa vajaa parisen viikkoo sitten Sotkasta sohva, joka olis just passelin kokonen, ei pahan hintanen ja väriltään sopiva (ja parempi).
vanha
Vanha sohva olikin sitten todellakin jo vanha. Miäs sen oli ostanut jo käytettynä ja tässä kämpässä se ehti olla kuutisen vuotta. Ja siinä ajassa oli ehtiny ottaa osumaa jos jonkilaista. Kissojen parit oksennukset ja useemmat kun yhet kynnen jäljet, Venlan ties kuinka monet puklut, sekä ynnä muuta mukavaa. Keskeltä istuinosaa pehmusteet oli pettäny, ja jos auta armias unohti sen ja rojahti huolettomasti, niin aika mojovan iskun sai takapuoleen, kun vastassa oli pelkkä kova puupalkki. Lisäks toisen käsinojan rakenteet oli hajonnu. Oli siis ehkä jo aika vaihtaa uuteen.
uusi

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Laskiainen läskiäinen

Tänää on vietetty kotipäivää. Leivottu, tehty ruokaa, siivoiltu, pelattu, leikitty ja hiukan herkuteltu. Aamupäivällä tein yhden volyymiripsihuollon, jonka jälkeen alotin väsäileen pullataikinaa, kun kerran läskiäinen on. Tarkotus oli jo eilen leipoo pullat, mutta aika ei riittäny kun jumahdettiin miähen kanssa ettiin Venlalle autoon uutta turvaistuinta. Neiti kun on jo sen verran iso, että turvakaukalo alkaa jäädä pieneks.
Oliki useempi vuosi, kun viimeks pullia olin leiponu. Taikinanki sain onnistuu ihan täydellisesti, joka yleensä on ollut se kompastuskivi. 
Venla tosin joutu tyytyyn riisikakkuun, mutta näytti se silti maistuvan, varsinki sotkusta päätellen. 
Ja uuni kun kerta oli käytössä tänään muutoinki, niin laitettiin paistuun kanankoipia ja bataattiranuja, joista onki tullu mun iha lemppareita! Vähän vaihtelua normi potturanuihin, sekä pikkasen terveellisempiäkin. Nam!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Uutta järjestystä

Kovien pakkasien takia mietittiin miähen kanssa molemmat iteksemme, että makkarin järjestystä tarvis saada muutettua. Meidän sänky kun oli kiinni patterissa ja imi kaiken lämmön itseensä, jonka takia makkari oli aina jäätävän kylmä. Edellisenä viikonloppuna sitten mittailtiin, suunniteltiin, kokeiltiin ja siirreltiin. Ja saatiin uus järjestys aikaseks. Ennen kuvaa en tajunnu ottaa, mutta nappasin tästä postauksesta kuvat millanen oli suurinpiirtein ennen. Tosin pinnis puuttuu näistä kuvista, mutta se oli ennen sijotettuna tuohon meidän sängyn ja laatikoston väliin.
Ja nyt se uusi järjestys näyttää tältä. Tuntuu että saatiin hirmusesti enemmän tilaa makkariin nyt tällä järjestyksellä.