lauantai 26. maaliskuuta 2016

Venla 11kk

Aiemmat 1kk, 2kk, 3kk, 4kk, 5kk, 6kk, 7kk, 8kk, 9kk ja 10kk

Yhdentoista kuukauden iässä Venla:

Nousee itse tukea vasten seisoon. Alkuun noustiin vain tiettyä tukea vasten, mutta nyt nouseminen onnistuu melkein mitä vaan vasten. Vaikka tiskaria päin, kun Venla omaa sellatet nihkeet sammakko kädet, ettei ote luiskahda, haha!
Kävelee tukea vasten muutamia hataria askeleita. Eteenpäin menee vaan muutaman askeleen, kun taas sivusuunnassa liikkuu paremmin.

Konttaa vauhdilla. Ryömiminen on ihan out nyt ja konttaaminen in!
Irvistelee. Ties mistä sen hokannu. On ihan parasta, kun Venla leikkii omia touhujaan, yhtäkkiä kääntyy ja katsoon kohden, ja silmät sirrillään irvistää niiden kahden naskalin kanssa!

Harjottelee tasapainoa. Tekee välillä aika uhkarohkeita kokeiluja, jotka joskus onnistuu ja joskus taas pää kolisee enemmän ja vähemmän.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Sekamelska

Epäjärjestys. Sekasotku. Siivoton. Kaaos. Mylläkkä.

Näin voisi kuvailla meiän kämppää. Vois luulla, että meillä ei siivota koskaan. Niinpä vissiin, ehei...meillä siivotaan joka päivä. Se vaan ei näytä siltä. Ai miksi? Sitä voi kysyä meidän pieneltä vauhtiterroristiltä, joka sotkee samaan tahtiin kun yrittää siivota. 
Telkkarin koko alareunaa koristaa pienet sormenjäljet. Olkkarin lasipöydän pinta on harmaana ja tahmeena sormenjäljistä, kuolasta ja nenänjäljistä. Olkkarin lattialla on lelumeri. Pyykkitelineen alimmalta tasolta kuivuneet vaatteet on revitty alas. Pyykkikopasta revitty osa likasista vaatteista lattialle. Eteisen kenkäteline tyhjennetty. Lehtikeräykseen menevät lehdet on levitetty lattialle. 
Tältä meillä nykyään näyttää oikeastaan joka päivä. Haha.

Kyllä äiti siivoo.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Uusi rutiini arkeen

Kuten jo tässä olen kirjotellut, niin Venlalle puhkes vihdosta viimein ne ekat hampaat. Sen myötä meidän rutiineihin tullut lisäystä. Venlan hampaiden pesu. Se on muuten taitolaji se homma. Alkuun iltaisin Venlaa oli viemässä suoraan iltamaidon jälkeen nukkuun, kun matkalla muisti jotai unohtaneen ja teki uukkarin vessaan hampupesulle. Aamusin saatto mennä pitkälle aamupäivää, enneku muisti taas sen homman. Nyt vajaan kuukauden verran legoja ollaan pesty ja nyt vasta se alkaa tuntuu iha normirutiinilta.
Itse se pesu onkin kyllä sit iha toinen juttu. Legoja pestessä suu kyllä aukee aina, mutta hammasharjasta imastaan ekana se vesi ja tahna, jonka jälkeen kielellä mälvätään mahdollisimman paljon, jottei varmasti harjalla pääse käsiksi niihin kahteen pieneen naskaliin. Joten varsin useesti hampaiden pesu päättyykkin Venlan osalta pieneen kiukutteluun, kun yritetään edes päästä hipasuasteelle niihin legoihin. Toisinaa onnistuu paremmi ja toisinaa sitten ei ollenkaa (ja useimmiten ei). Ollaan annettu Venlalle omaan käteen harja ja sitä hartaasti imeskeliki, mutta nyt sitä odotetaan silmät loistaen sitä varten, että voi harjan painovoimaa testata heti. Eli ei harjaa omaan käteen vähää aikaa. Ja kunhan tuo neiti tosta vähän vielä kasvaa, niin voitaisiin ehkä päästä paremmin yhteisymmärrykseen siitä, miksi ne hammaspeikot tarvii pestä pois. Tai sit ei.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Sormiruokailu hommeleita

Alettiin tarjota Venlalle kiinteitä siinä 4,5 kuukauden iässä. Soseiden syöminen alko hyvin, kaikki maut uppos ja suu auki odotti jo seuraavaa lusikallista. Sormiruokaa kokeiltii antaa ekoja kertoja siinä seitsemän kuukauden ikäsenä, mutta sormin syöminen ei näyttäny kiinnostavan yhtää, murustakaan ei suuhun mennyt. Ruualla lähinnä leikittiin ja heiteltiin lattialle. Päätettiin jatkaa syöttämällä soseita, kunnes vähän ennen kun Venlalle tuli yhdeksän kuukautta täyteen alko soseiden nirsoilu. Aamu- ja iltapuurot  kyllä uppos, samoten välipala, mutta ei kasvissoseet. Tuli kokeiltua sen kymmenen eri lusikat ja antaa omaa lusikkaa Venlalle käteen. Juna tulee ja lentokone lentää höynäytykset oli ihan turhaa, suu pysy tiukasti kiinni.
Jossain vaiheessa luovutin ja pidettii pari päivää taukoa, ettei kasvissoseita annettu ja korvattiin se jollain muulla. Se toimi, siihen asti kun oli taas vuoro kokeilla kasvissoseita. Joo, ei uponnu. Kokeiltiin uudestaan sormiruokailua. Ruoka kiinnosti ja sitä syötiin itse, mutta ennemminki ruokaa heiteltiin lattialle tai sillä pyyhittiin pöytään. Sinnikkäästi kuitenkin yritettiin joka päivä antaa sormiruokaa ja pikkuhiljaa sapuskaa alkoi mennä enemmän suuhun. Toisinaan kaikki meni suuhun ja välillä (lue=useimmiten) lattialta sai kerätä suuremman osan tähteitä roskiin, kun mitä napaan oli menny.
 Sitten Venla päättikin tehdä totaali lusikkalakon. Ei menny puurot eikä hedelmäsoseet. Ei niin mikään mitä lusikalla annetaan. Johan alko tällä mammalla tyhjää lyömään entistä enemmä, että millä helkkarilla sen neidin mahan saa täytettyä, se kun ei kuitenkaan pelkällä pyhällä hengellä elä. Ja varsin hampaaton kaverikin oli, eli ihan mitä tahansa ei pystynyt tarjoomaan. Samoihin aikoihin Venlalle alko puskee ekaa hammasta ja hirveetä räkätautia päälle, joten ruoka on uponnu entistä huonommin. Maito, talk-murut, ruisleivän palaset, valmiit smoothiepussit, riisikakut, maissinaksut ja puuro vaihtelevasti, niistä Venlan ruokavalio lähinnä koostuu tällä hetkellä. Joinaki päivinä on saanut pikkasen keitettyjä kasviksia, makaroonia ja lihapullia uppoon. Tällä mennään nyt, josko vaikka ruokailut alkais sujuun tässä pian taas paremmin.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Takasin elävien kirjoihin

Tässä tuli pientä hiljaiseloa blogin puolelle, mutta samaa ei voi sanoa meidän huushollissa. Venlalle puhkes eka hammas muutamaa päivää ennen kun tuli 10 kuukautta täyteen. Hampaan puhkeamista kitistiin enemmän ja vähemmän (ja melkeinpä sitä enemmän). Muutama päivä siinä meni iisisti, kunnes se toinen hammas alko tekeen tuloaan. Miäskin sai samaa syssyyn lenssun ja oli loppuviikon saikulla. Ja tietysti sunnuntaina Venla alko vaikuttaa tukkoselta ja maanantaina räkä alko lentää niin Venlalta kun multakin. Siihen yhdistettynä se toinen hammas, niin voi hertsileijaa!
 Nukutut yöt ollu varsin rikkonaisia, kun Venla on räkää pää täynnä, hammas yrittää puskea läpi ja happi loppuu vaakatasossa, eikä se oma lenssuka tässä helpota. Ruoka tai maito ei uppoo millään, kun ei se happi kierrä. Nälkää, hammasta ja tukkosta oloo huudetaan vuoroin ja päikyt on nukuttu sylissä pystyasennossa. Takapuoli huutaa puutuneena hoosiannaa, mutta onneks sentää on Viaplay. 

Huusholli tosin näyttää atomipommin jäljiltä, kun ei mitään kerenny siivoileen menneen viikon aikana. Kaikki aika menny Venlan kanssa. Tänään oli ensimmäinen päivä sitten viime viikonlopun kun imuri näytti kyytiä massiiviseks kasvaneille puudeleille. Tosin siitä siivoilusta ei nyt kovinkaa ole hyötyä, kun Venla tulee samaa tahtia perässä ja sotkee, kun ite siivoo.. 
Ehkä tää tästä sitten ens viikolla näyttää jo paremmalta. 

Niin ja se toinen hammaski lopulta puhkes.