Pikkuneidin 1v syndet

Synttäreitä juhlittiin tasan viikko sitten. Koko tän viikon yrittäny tehdä tätä postausta, mutta ei vaan oo kerenny. Nyt tässä on hetki aikaa kun Venla nukahtikin uudestaan saatuaan mut hereille. Isukkiakin yritti kovin saada hereille onnistumatta siinä, haha!

Mutta niihin synttäreihin! Kuten jo aiemmin kerroin, aloin suunnittelee jo tammikuussa synttäreitä. Vielä kun Venla ei pysty sanomaan omaa mielipidettä mitä synttäreilleen haluaa, niin otin oikeuden itselleni päättää teeman. Isukillahan ei sitä äänioikeutta ollut, sille vain ilmotettiin lopullisesta päätöksestä, hahaa!

Halusin jotain pikkuisen vauvamaista, mutta ei liikaa kuitenkaan. Ja kaikki nää Frozen jutut oli heti pois luettu juttu. Päädyin polka dots teemaan, hiukan vaaleenpunasta ja valkosta, lisänä liilaa ja pinkkiä. Ilmapallot, pillit ja servetit tilasin netistä polka dots väreissä. Servetit taittelin vielä lisäks rusetin muotoon. Omat kynnetkin tuunailin vielä perjantaina iltamyöhään. Muutamat pom pomit laitoin tilaukseen myös ja muutaman erivärisen tein itse, kun silkkipaperia sattu löytyy kaapista. 

Keittiöön tarjottavien päälle kattoon tein pallonauha koristeita roikkuun katosta ja samaan tyyliin tuunasin Venlan syöttötuolinkin. Pallomainen teema jatkui myös "vieraskirjassa". Jokainen vieras sai kirjottaa oman nimensä itse valikoimaan tyhjään ilmapalloon. Näin siis myöhemmmin Venla näkee ketkä on ollut mukana juhlistamassa yksivuotiasta. Olkkariin tein "aikajanan" Venlasta, kuva jokaiselta kuukaudelta, plus yksi kuva lisäksi vastasyntyneenä, eli 13 kuvaaa.

Tarjottavissa oli niin suolaista kun makeaakin. Jauhelihapizzaa, voileipäkakku, minttukrokanttijuustokakku, mokkapaloja (osa marianne täytteellä), cocktail vartaita, sipsiä, poppareita, karkkia ja cake popseja. Perus kahvin ja teen lisäks oli mehuboolia.

Isopieni yksivuotias

"Niin se vuosi vierähti ja meidän pikku Papu täyttää vuoden"

Näin miäs kirjotteli synttärikutsu viesteihin. Ja niinhän se on, meidän Papu, isopieni tyttö, Venla, täyttää tänään vuoden. Mihin se vuosi hurahti? Juurihan tuo vasta syntyi. Nyt kuitenkin vauvavuosi on jo takanapäin ja taaperokausi edessä. Sitä jotenkin katsoo nyt Venlaa ihan uusin silmin.

Venla kävelee jo hienosti tuen kanssa ja on vaan ajan kysymys koska lähtee itse käveleen. Tasapainon kun saa balanssiin, niin sitten on vauhti päällä! Selkeitä sanoja ei vielä juurikaan tule, ainoastaan selkein on joo. Isi on iti tai ischi, äiti on ääti, kissa on kitta tai kischa, maito on mamma tai maato. Hampaita on sen kaks kappaletta. Yläetuhampaat kuultanut läpi jo tovin verran ja ikenet turvoksissa, katsotaan nyt koska ne päättää puhjeta. 

Yksivuotis neuvolaan mennää loppuviikosta, jossa saadaan tietää kuinka paljon neiti on kasvanut sitten vuodenvaihteesta. Sekä muutamat inhottavat rokotuksetki laitetaan. 

Omaa tahtoa ja tarmoa Venlalta löytyy paljon! Venla repii kuivumassa olevat pyykit narulta alas, jotta voi ne tarjota äidille, joka laittaa ne takas kuivuun. Venla tyhjentää kenkätelineen ja kun sen saa tyhjättyä siirtyy repiin lehtiä lattialle, jotka on menossa lehtikeräykseen. Venla tyhjää lelukoppansa ja täyttää sen taas uudestaan, jotta voi sen kohta taas tyhjätä. Mutta mielummin levittää tavarat ympäriinsä. Venla lukee postit niin tarmokkaasti, että vois luulla meillä asuvan koiranpennun. Venla piilottaa tavaroita kenkiin, keittiön kaappeihin ja pieniin koloihin, sekä jemmaa kaukosäätimet ja langattomat hiiret. Venla saa käsittämättömän raivarin, jos sen kädestä ottaa jonkun kielletyn "aarteen" pois ja hiljenee salamana kun antaa sen takaisin.

Kaikkein ihaninta on, kun lattialla Venlan kanssa touhuillessa yhtäkkiä neiti kiipeää syliin, painaa päänsä olkapäätä vasten, halailee siinä hetken ja lähtee takas leikkeihinsä. 

Pieni paketti isosti touhua, tarmoa, rakkautta, naurua, iloa, temperamenttisyyttä ja tahtoa täynnä.

Onnea äidin ja isin murulle! ♥

Valmisteluja

Venlan synttäreitä juhlitaan parin päivän päästä, lauantaina lähimpien sukulaisten kesken. Joten tällä viikolla on alotettu tekeen valmisteluja viikonloppua varten. Mietitty, että istumapaikat riittää, suunniteltu kauppalistaa tarkoin, ettei tarvi montaa kertaa kaupassa juosta hakeen jotain puuttuvaa (niinku se muka onnistuis), siivottu parveke talven romuläjästä (-Muru, mihkä nää laitettais? 
-Heitä partsille..), askarreltuja koristeita laitettu paikoilleen ja ekat leipomukset tehty.

Tosin, jos ihan totta puhutaan, niin aloin suunnitteleen tarjoilua ja teemaa synttäreille jo tammikuussa. Ekat askartelut oli valmiina jo helmikuussa. "Juu, ihan simppelit ja helpot tarjottavat, eikä mitään turhia koristeluita", näin mä ajattelin niin kauan kunnes eksyin Pinterestin suureen maailmaan. Se helppous ja yksinkertasuus loppu sitten siihen, jepjep. Olenkin sitten hyödyntäny Venlan päikkyajan näiden koristeluiden tekoon.

Kirjottelin tablettiin muistiin ideoita valtavan määrän ja sitten yks ilta miähen (se sielun nielassut p*kl**n) peli teki tenät ja miäs teki tablettiin tehdasasetuksen palautuksen, ja hetken, niin pienen hetken myöhässä tajusin, että siellä oli se muistilista. Sinne meni ideat. Siinä vaiheessa en tienny olisinko kuristanu miähen hengiltä vai repiny iteltäni hiukset ja silmät päästä. Eipä siinä voinu sitten mitään enää, uudestaan vaan Pinterestiin ja tällä kertaa kirjotin omaan puhelimeen listan suunnitelmista.

Vielä on sitä sun tätä tehtävää ennen lauantaita, toivotaan että saadaan kaikki valmiiks!

Lauantain laavuilut

Tänään on saatu kunnolla raittiin ilman myrkytystä! Lähdettiin yhdelle läheiselle laavulle miähen äidin, pikkuveljen ja häne vaimokkeen ja muksun kanssa. Serkukset teki tuttavuutta tai morsetti keskenää sillä välin, kun me muut syötiin ittemme ihan vyörypalloiks. Mukana oli useempi makkarapaketti, vaahtokarkkeja, kahvia ja kaakaoo termareissa, anopin tekemä makaronisalaatti ja kaikkee muuta hyvää mahan täydeltä. Välillä tankattiin myös pikku ihmisten mahoja. Ilma ja seura oli aivan mahtava, ja laavulla vierähtikin hyvä tovi. Kolmen aikaa iltapäivällä mentiin ja puoli seittemän aikaa illalla lähdettii kukin kotiimme. Oli kiva päivä!

Vuosi sitten

Olo oli valtava. Iso. Tukala. Kankea. Oli laskettu aika.

11.4.2015.

Meille ultratäti sanoi synnytystapaultrassa, että vaikutti siltä että vauva olisi tulossa jo ennen laskettua. 

"Kannattaa varautua lähtöön pian"

Sen jälkeen jokasta tuntemusta jäi odotteleen, että nyt se lähtö tulee, mutta eipä tullu. Jossain vaiheessa hormonit laitto päänki jo niin sekasin että riitti kun vaan pieraski, niin ajatteli sen olevan merkki synnytyksen käynnistymisestä.

Päiviä laskettiin ja sitä maagista päivämäärää odotettiin kun kuuta nousevaa. Innolla ja vähän jännittyneenäkin. Ja niin tuntui muutkin odottavan. Vastailin viesteihin ja puheluihin jatkuvalla syötöllä monta viikkoa, että "joko nyt?". 

No ei!

Lasketun ajan lähestyessä alkoi tulla myös jo turhautuminen, kun mitään ei tapahtunu. Tuli lueskeltua netistä eri konsteja millä synnytyksen saisi käyntiin. Ehdotettiin lepoa, kolmea s:ssää, ikkunoiden pesua, pitkiä kävelylenkkejä, tulista ruokaa, vaikka mitä! Oltiin jo useampi viikko miähen kanssa kävelty ympäri kaupunkia useita kilometrejä kun aropuput, mutta mitään vaikutusta sillä ei ollut. Laskettuna päivänä turhauduin jo ihan kunnolla. Roikuin ison mahani kanssa ja pesin meidän partsin laseja hirveellä temmolla. Sen jälkeen käytiin vielä vaihtaan autoon kesänakit alle ja illaks kotio odottelee josko jotain tapahtuis. Laskin tunteja. Ei mitään, ei niin yhtään mitään. Laskettu päivä tuli ja meni.

Odottavan aika on todellakin pitkä.

Kuvat googlesta.