Raskausviikot 25 ja 26

25. raskausviikko

Äitiyspakkaus saapui! Pakkauksen ilmestyessä ja muiden kuvia katsellessa jotka olivat paketin saaneet, vaatteet näytti vähän tylsiltä ja poikapainotteisilta. Omaa lodjua selatessa vaatteissa oli lopulta vain pari, jotka ei omaa silmää miellyttäny, ihan kuten Venlastakin saadussa paketissa.

Kävin apteekista hakemassa monivitamiinin, jossa olisi sitä lisärautaa ja kaikkia muita vitskuja ja hivenaineita mukana.

26. raskausviikko

Väsymys on aivan älytön. Toivo on korkeella, että hemoglobiini lähtis nousuun, ei tässä muuten jaksa mitään tehdä.. Maha tuntuu roikkuvan polvissa, kun taas Venlasta maha tuntu kuin ois ollu kurkussa koko ajan. Onhan tässä se hyvä puoli ettei ole niin tukala ja saa happee paremmin, mutta huonoa se että nivusia särkee. Samoten kenkien laitto ja tavaroiden nostelu lattialta on työn ja tuskan takana. Tai erehdy istuun lattialla tovi, niin sais nosturia soittaa avuks ylöspääsyyn.

kuva googlesta

Raskausviikot 23 ja 24

23. raskausviikko

Tällä viikolla on vihdoin neuvolakäynti. Pääsen tarkastuttaa hemoglobiinin, jonka oon epäilly laskenee jatkuvasta väsymyksestä ja huippauksesta. Ja onhan se laskenu, ei vielä hälyttävästi kuitenkaan. Sain myös raskaustodistuksen. Tuli se sama fiilis mikä oli koulussa keväisin, lukeeko torkan alareunassa, että siirretään seuraavalle vai jätetää luokalle. Että nyt ainakin ihan virallisesti hyvinkin paksuna tässä ollaan. Venla saa samalla käynnillä vesirokkorokotteen kankkuunsa.

24. raskausviikko

Laitoin Kelan hakemukset, joihin päätöksetki tuli varsin nopeasti - saman viikon lopulla. Yritän lisätä ruokavalioon rautapitoisia ruokia, josko hemoglobiinia sais nouseen.

kuva googlesta

Hyvää joulua! ♥

Ero raskauksien välillä

Tämän toisen tyypin odotusaika on ollu kyllä varsin erilainen verrattuna Venlaan - alusta asti. Venlasta en jotenkin edes alkuun tajunnu olevani paksuna, en edes niiden tekemieni viiden testin jälkeen (okei, tein mä tästä toisestaki ne viis testiä). Vasta kun pahoinvointi alko, niin konkretisoitu koko homma. Tästä toisesta kroppa alko ilmotella salamatkustajasta jo monta päivää ennen kuin menkkojen piti alkaa ja testiin pärähtiki plussa kolme päivää aiemmin menkkojen alkamista. Tai "alkamista ja alkamista", kun ei ne koskaan sieltä syystä että toisesta sitten alkanu.

 Pahoinvointi räsähti samantien päälle ja se olo oli kuin katujyrän alle jäänellä koko ajan. Miähen lopulta passitin apteekkiin hakeen pahoinvointirannekkeita, kun en enää sohvalta päässy ylös huonon olon takia. Rannekkeista sain sen verran apua, että se pahin olo pysy poissa ja sai jotain edes päivän aikana tehtyä. Rakenneultran eli puolen välin aikaan, molemmissa raskauksissa pahoinvointi jäi hiljalleen pois, mutta närästys tulikin tilalle. Venlasta tosin närästys oli paljon pahempi, liekö sillä merkitystä että likka istu perätilassa Buddhana ihan vikoille viikoille saakka, jolloin pää paino palleaan ja kylkiluihin koko ajan ikävästi. Maha tuntu muutenki olevan aina kurkussa ja hapensaanti oli hankalaa. 

Tää toinen tyyppi onki ollu oikeinpäin, eli raivotarjonnassa melkein koko ajan ja maha tuntuu puolestaan roikkuvan polvissa. Liikkeet tuntuu paljon enemmän, kun potkii kylkiluista vauhtia ja tunkee peppua tissien välistä. Nivuset, lonkat ja alaselkä sano jo monta viikkoo sit sopimuksen irti. Nyt tiedän mitä sillä ankka/pingviini kävelyllä meinataan. Venlasta jaksoin kävellä monen kilometrin lenkkejä ihan loppuun saakka. Tässä raskaudessa se puolentoista kilsan kauppareissuki tekee jo tuskaa. Kaiken kaikkiaan tää toinen raskaus on ollut huomattavasti rankempi niin henkisesti kun fyysisestikin. Pari viikkoa vielä ja muksu ois täysaikanen, jolloin alan häätään pihalle. Vaikka sellanen fiilis onki, että tää menee tiiviisti Venlan jalanjälkiä pitkin ja lasketusta kaks viikkoo komiasti yli käynnistykseen. Voi tuska siis.

Vasemmalla kuvat on Venlan odotusajalta, ja oikealla tän tulevan tyypin pötsikuvat vertailuna.

rv 14+2

rv 14+3

rv 20+6

rv 20+0

rv 27+4

rv 27+6

rv 34+2

rv 34+4

Raskausviikot 21 ja 22

21. raskausviikko

Käydään tällä viikolla rv 20+4 rakenneultrassa kurkkaamassa alienia. Kaikki rakenteet on kunnossa ja pikkutyyppi kasvaa samoilla mitoilla kun Venlakin. Niin ja selvis, että meillä taitaapi akkavalta säilyä ennallaan.

Pahoinvointipiruki pysyny poissa, oiskoos sen juuret vaikka kuihtunu - ja mädäntyny koko piru pois. Myös Venlasta pahoinvointi loppu näillä samoilla viikoilla. Tosin liitoskivut onki sitten puolestaan jotain ihan kamalia... Se muutaman kilsan kauppareissu tai imurin kanssa riehuminen kostautuu joko samana päivänä illalla tai seuraavana päivänä.

22. raskausviikko

Kolmisen viikkoo ilman hikinauhoja menny, haaaallleluujaaa!!! Pahoinvointi todellaki on jäänyt taakse. Uusia oireiluja ja kolotuksia odotellessa... Alkaisko tästä se hehkeä ja energinen keskiraskaus?

kuva googlesta

Raskausviikot 19 ja 20

19. raskausviikko

Liitoskivut tuli muistuttaan olostaan parin hiljasen viikon jälkeen. Nivuset huutaa apua jo pienen kävelyreissun jäljiltä, saati kun vähän imurin ja mopin kanssa riehuu kämppää ympäri. Kipuilu säteilee alaselkään. Samoin harharjotussupistuksia on alkanu ilmetä. Maha tuntuu välillä kunnon betonipallolta.

20. raskausviikko

Tuolla pienessä yksiössä tuntuu välillä olevan aikamoiset bileet. Tosin nyt kun sitä tilaa on vielä pyöriä vaikka kärrynpyöriä, niin mikäs siinä. Mutta alieni vaikuttaa silti olevan hitusen rauhallisempi kaveri kun mitä Venla oli tässä vaiheessa. Katotaan minkälainen meininki loppua kohden on.

kuva googlesta

Ajankulu

Olin Venlan kanssa muutama viikko sitten mun yksiössä asuvan neuvolakäynnillä. Venlan siellä odotusaulassa näki pienen, kolmen kuukauden ikäisen vauvan ja sitä sitten piti kovin käydä katsomassa. Tyty yritti omaa harsoa tarjota ja jutella omiaan, mutta ei saanu vastakaikua. Ehkä enemmän oli silti kiinnostunu vauvan tutista, kun omat tutit on ollu pois käytöstä jo useemman kuukauden. Ite lähinnä kattelin silmät pyöreenä vauvaa, että oliko ne vauvat taas noin pieniä, kun mun mielestä ne on koko aja ollu tollasia vajaa metrin mittasia, kymmenkilosia pikkujättiläisiä täynnä tarmoo, virtaa ja temperamenttisyyttä. Sama homma kun etin Venlan nukelle likan vanhoista vaatteista pienen bodyn ja sukat, tuntu että onko ne oikeesti joskus mahtunu tolle päälle. Ja niistä ajoista tuntuu olevan ikuisuus. Mihkä tää aika on menny? Niinpä niin, nyt sen huomaa mitä kuullu aina muiden suusta, "lapsista sen ajankulun huomaa".

Kahden päivän ikänen, versus vuos ja seittemä kuukautta. On siinä välissä vissiin jotain pientä kasvua tapahtunu.

Sairastuvalla

Venla alotti torstaina, miäs heti perässä perjantaina, toivottavasti mä vältyn. Voihan lenssu ja man flu. Tosin onneks lenssuista alkaa olla enää muisto vaan, pientä tukkosuutta ja rohinaa jäljellä. Kumpikin oli perjantain kunnolla läkäsiä ja kuumeilevia. Viikonloppu oli hyvää aikaa sairastaa. 

Nukkumisjärjestelyt heittänyt häränpyllyä, syystä että miäs ei uniapnea laitettaan pysty käyttään tukkosena ja mä en tällöin miähen vieressä saa nukuttua, syystä että moottorisaha raikuu muutoin korvan vieressä. Ja lenssusena Venla taas ei nuku kunnolla omassa sängyssä, vaan haluaa viereen. Joten miäs majottautu muutamaks yöks sohvalle ja likka mun viereen makkariin. Eikä näin ollen mun tarvinnu tän pötsin kanssa hilautua montaa kertaa yössä edes takas makkarien välillä. Ja näin kaikki sai nukuttua paremmin, mitä nyt kymmenen kertaa yössä mun suussa oli taaperon varpaat tai hiukset - välillä tuntu olevan molemmat samaa aikaa. Josko tulevana yönä palattais normaaliin järjestykseen. Ja mä pidän toivoa yllä, että vältyn lenssuilta ja muilta taudeilta tässäkin raskaudessa, ihan niinkuin kartoin kaikki kiertolaiset Venlankin odotusaikana.