Vanessa 2kk

Edellinen, 1kk postaus löytyy täältä

Kahden kuukauden iässä Vanessa:

Hymyilee herkemmin. Ei tarvi maanitella ja väänellä nassua, jotta hymy irtoaa.

Tarttuu kiinni. Peppupesulle mentäessä useesti kädessä roikkuu harso. Ja imettäessä tarraa lujaa kiinni paidan kauluksesta tai sormesta.

Jaksaa kannatella päätään pystyasennossa hyvin, ilman että enää kovin pää heijaa puolelta toiselle. Mahallaan ei juurikaan jaksa kannatella päätään, sillä tyytyy vaan pätkötteleen vattallaan ja lussutaa joko nyrkkiään, peukaloa tai tuttia. Tai toinen ääripää - älytön kiukku päällä heti kun laskee vattalleen.

Jokeltelee. Päästelee hauskoja kujerteluja. Ja jaksaa jutella pitkät pätkät.

Kohdistaa katseen tuttua ääntä kohden. Enimmäkseen ruokabaarin suuntaan, mutta seuraa myös isukkia ja isosiskoaan. Sekä seuraa liikkuvaa kohdetta.

Vertailuna tässä Venlan 2kk postaus

Vauva- ja taaperoarkea

Synnytyksestä kolme viikkoa aikaa, kroppa palautunu hyvin, miäs lähtee takas töihin isyyslomalta ja meillä likoilla alkaa kolmisteen arki kotona. Päivärutiinit kuntoon, eli vaunulenkkiä, siivoilua kotona, ruuanlaittoa, leikkimistä, vauvan hoitamista ja syöttämistä, ja tän tällästä arkitouhua.
Kuulostaa hyvältä, eiks vaan? 

Juu ei se sitten mennykkään ihan kuten strömsössä. Venlalle nousi korkea kuume yön aikana ja miäs lähti aamulla töihin. Mä jäin kotiin yksin yhden kuumeisen ja yhden muutaman viikon ikäisen lapsen kanssa. Venlalla kesti kuume koko viikon ja loppuviikosta itselläni alko kurkku kipeytyy ja yhtenä iltana kuume pompsahtikin 38,5 asteeseen. Nojee. Venlan kuume alko helpottaa, mutta räkis teki tuloaan, nenä vuoti ja oli tukossa. Miäs valitteli myös kurkkukipuaan. Seuraavalla viikolla olin itse ihan petipotilas, mutta muksut oli hoidettava. Ääni oli muutaman päivän tipotiessään ja Venlahan sitä käytti hyväkseen ja teki kaikki pahat kun en pystynyt komentaan yhtään. Ja kun tää combo ei vielä riittänyt, niin myös meitin nuorimmainen tuli tukkoseks, mutta onneks tukkosuus kesti vaan muutaman päivän ilman nenän vuotamista. Reilun pari viikkoa meillä olikin sairastupa kotona.

 Kun lenssuista päästiin, niin tuulettelin että josko nyt sitten paluu arkeen ja että onneksi oltiin kipeinä ennen ristiäisiä. Tuulettelin selvästi liikaa - ristiäisviikolla neljä päivää ennen juhlia Venlalle nousi yön aikana uudestaan korkea kuume. Myös Vanessan nenä alko oleen taas tukkonen ja tällä kertaa alkoi myös vuotaa. Että sillees... Ristiäiset ja yllärihäät Venla ja Vanessa viettivät enemmän ja vähemmän kipeinä. Maanantaina ja tiistaina Venla alkokin jo taas parempi, kunnes koitti yö. Se perhanan kuume nousi taas pilviin. Aamulla varasin lääkäriajan likalle, että nyt sitten on jo selvitettävä mistä se sahaava kuume johtuu. Pieni korvatulehduksen alku toisessa korvassa ja keuhkoissa pikkasen rahinaa, ilmeisesti jälkitautina tullu. Antibioottikuuria napaan sitten vaan. Ja ettei vahingossaka päänvaiva loppuis, niin Venlan vatta meni totaalisen sekasin ja vaippaa jouduttiin vaihtaan varsin tiuhaan.

Mutta päästiinhän me noin puolentoista viikon ajan käymää vaunuttelemassa ennekuin neljän seinän sisälle takas jouduttiin. Ja se vaunuileen lähteminen onkin muuten aika homma! Lähtöön saa varata noin tunnin. Ensin Vanessan vaipan vaihto, sitten syöttö ja ulkovaatetta päälle, mutta ei kaikkia ettei tule kuuma. Sitten Venlalle mahdollinen vaipan vaihto, tappelu laitetaanko kengät vai haalari ensin päälle - ja välillä laitetaanko ollenkaa vai maataanko lattialla kuin löysä paska tiiättekyllämikä. Ekat hikikarpalot alkaa puskee otsasta. Lopulta vaatteet on saatu päälle ison tai pienen huudon kera - ja yleensä ison. Tässä välissä käyn nopeasti itse pissalla, puen takkia päälle ja laitan kenkiä jalkaan. Vanessalle haalari kiinni ja asettaa vaunukoppaan. Venla ovesta ulos, toisessa kädessä vaunukoppa ja toisella kädellä raahaan runko-osaa perässä, ja ulko-ovi perässä kiinni. Tässä vaiheessa joko kiljun kurkku suorana tai juoksen Venlan perässä, ettei mene yksin rappusiin vaan odottaa. Sitten vaihtelevassa järjestyksessä ensin Venlan kantaminen raput alas (ellei uhmis saa juuri siinä päähänsä huudon kera, että haluaakin itse mennä raput), ylös hakeen vaunukoppaan, takas raput alas ja viimesenä hakeen rattaiden runko. Ja kipittää rappuja alas kiljuen taas Venlalle ettei lähde yksin seikkailee pihalle. Yleensä tässä on jo jalat valmiina maitohapoilla ja selkä hiestä märkänä. Eikä olla päästy vielä edes vaunulenkille. Ja kotiin tulessa jälleen sama rumba, rappujen kipittäminen ees taas. Naapurit kiittää varmaan siinä vaiheessa kun kadotaan talon nurkan taakse mesoomasta tai ulko-ovi perässämme kiinni sisälle tultaessa.

Varsin toimintapitoinen parikuinen ollut tässä. Josko kohta saatais se arki rullaan. Ja seuraava lenssu vois pysyä poissa meiltä enemmän kun kaksi viikkoa. Yökkäripäiviä tältä erää tarpeeks monta vietetty.

Hei me tahdottiin

Soitin seurakuntaan varatakseni kastepäivän sekä papin. Puhelun lopetettua menin pesemään hampaitani, jolloin välähti - mennää naimisiin ristiäisten yhteydessä! Kunnolla saanu suutani huuhdeltua kun jo hammastahnat suussa sössötin miähelleni kämpän toisesta päästä, että mennääs kuules ny naimisii! Eikä kukaan sitä osaa odottaa, kun monet sen oletti tapahtuvan jo Venlan ristiäisissä. Ja tässä olis viimenen mahdollisuus saada sukulaiset lentään persiillees (niinkun meillä on tässä muutaman vuoden aikana tullut tehtyä). Seuraavana päivänä käytiinkin ihan paikan päällä seurakuntatalolla kysymässä josko onnistuis siihen ristiäisten yhteyteen meidän vihkiminen - onnistuisihan se, ja täytettiinkin esteidentutkinta lappuset siinä samantien. Alettiinkin sitten suunnitella häitä ja ristiäisiä. Me molemmat haluttiin, että vihkiminen pidetään salassa loppuun saakka ja vieraat kutsutaan vain ristiäsiin, jossa heille tuleekin yllätyksenä meidän vihkiminen ennen kastetta.

 Sormukset haettiin vielä samalla viikolla ja itse aloin metsästää vaaleaa mekkoa, joka osottautui tähän vuodenaikaan aikamoiseks tehtäväks. Lopulta löysin H&M:ltä alelaarista käypän mekon, ja vielä halvankin! Halusin myös toisen mekon, joka on päälläni vieraiden tullessa, koska jos olisin valkoisissa ollut vastassa, niin jokainen (varsinki oma äireeni, hei vaan) olisi siinä vaiheessa jo osannut laskea yks yhteen. Löysinkin tumman harmaan imetysmekon, jota pystyn myös käyttään alkukesästä miähen veljen häissä. Ja ihan arkenakin myöhemmin. Juhlia edeltävällä viikolla totesin miähelleni, että haluaisin oman isäni saattavan "kotialttarille" minut, että kuinkahan se onnistuisi. Mietittiin ja pohdittiin, ja tultiin siihen tulokseen, että sen on onnistuttava. Papin tapaamisessa ilmotettiin meidän suunnitelmat ja toiveet, onneksemme kaikki sopi papille. Lauantaina ilmotin isälleni hänen tulevasta hommasta ja meidän suunnitelmasta. Sunnuntaina jännitys oli ihan huipussaan, kun suunnitelmista tiedettiin me, isäni ja pappi. Onneksi pappi oli jutussa hyvin mukana eikä vahingossakaan paljastanu meidän aikeita.

Kaikkien vieraiden saavuttua kävin vaihtamassa Nöppöselle kastemekon, lykkäsin tytön kummin syliin ja vieraat pyydettiin sillä välin olkkariin. Tällä välin kävin kylppärissä "laittamaan pari pinniä lisää hiuksiin", kun todellisuudessa vaihdoin vaalean koltun päälleni, lykkäsin isäni rintaan kukkavieheen kiinni ja nappasin isäni ostaman kukkakimpun käteeni. Iskä lauloi saattaessaan Akselin ja Elinan häävalssin ekan säkeistön. Saatettuaan laitoin vielä miähelleni vieheen paikoilleen.

Pappi vihki meidät jonka jälkeen vieraat kävivät meidät onnittelemassa. Tämän jälkeen siirryttiin itse päätapahtumaan eli kasteeseen. Meidän pieni tyttömme sai nimekseen Vanessa Julia ♥

Annetaan uhmis

On vuosimallia 2015. Noin 12 kiloa täyttä rakkautta...ja tarmoa. Vauhdin määrä on mahoton. Moottorissa ilmenee satunnaisesti vikaa ja leikkaa kiinni. Tällöin uhmis on yleensä joko vetelää spagettia tai armotonta itkupotkuraivaria lattianrajassa. Vikaa voi yrittää korjata lahjomalla tai kiristämällä, yleensä huonoin tuloksin. Polttoaineena käy parhaiten sokeri, mutta liikaa käytettynä uhmis hyppii ensin seinille, jonka jälkeen moottori yleensä leikkaa kiinni (vrt. verensokerin nopea lasku) ja tuloksena on edellä mainitut vetelä spagetti tai itkupotkuraivari. Pitempää jatkokäyttöä ajatellen vaatii polttoaineena kunnon kotiruokaa säännöllillä ruoka-ajoilla. Mieli saattaa muuttua sen kymmeneen eri kertaa parissa sekunnissa. Esim. jos tänään peruna on hyvää, niin huomenna se ei todellakaan enää ole...

Toimii vaihtelevasti. Käyttöohjeita ei tule mukaan, niitä ei alunperinkään ole ollut olemassakaan. Äänivaihtoehdot on ON tai OFF, ja yleensä se on ON, ja mielellään korkealta ja kovaa. Jos uhmis ei saa jotain haluamaansa, niin kuulet ja huomaat sen kyllä. Kiihtyy nollasta sataan sekunninmurto-osassa. Lisäksi uhmikselle on ilmaantunu mustasukkasuus draamaa. Niin ja sitten on tietysti se minä itse! Ei saa auttaa, ja jos vahingossakaan autat niin huuto on kamala. Toisinaan uhmis taas haluaa, että autetaan, mutta samaan aikaan ei haluakkaan. Ja taas huudetaan. Että ota siitä sitten selvää.  Ei taida itekkään tietää mitä aina haluaa. Huollot on tietysti tehty merkkihuollossa tasasin väliajoin, ja seuraava vuosihuolto on varattu toukokuun alkuun, jossa saa tarkat strategiset mitat. Mutta osaa tuo uhmis hiljanenkin olla, silloin kun se nukkuu. 

Tosin tässä on taas muutama päivä mennyt ilman uhmaa, että ehkä sitä iloista taaperoa joka uhmiksen keskeltä välillä pilkahtaa ei annetakaan pois. Huomenna tai ensi viikolla voikin olla taas ihan eri meininki.

Raskausviikko 41

41. raskausviikko

Pitemmittä puheitta, tyty syntyi. Ei ehditty tätä viikkoa edetä kuin kaks päivää. 

Synnytyskertomus

Perjantaina 27.1 oli laskettu ja miäs edellisenä päivänä oli tehnyt yhdet kaupat kaiuttimesta tori.fi:n kautta. Sovittiin että käydään kaiutin hakemassa silloin perjantaina, ja samalla reissulla poiketaan Ikeassa sekä Ideaparkissa hakemassa vähän supistuksia. No eipä siellä Ikean paljon puhutuilla käytävillä tullut kuin pari hassua supistusta, lähinnä selän sain vaan kipeäks sillä reissulla. Lauantaina oltiinkin sitten vaan kotona. Koko päivänä ei tullut yhden ainuttakaan supistusta. Mutta illalla puoli yhdentoista aikaan yhtäkkiä tulikin yksi kipeähkö supistus. Jonkin ajan päästä tuli toinen. Puoliltaöin tuli taas yksi. Totesin että näitä tulee taas epäsäännöllisesti pari tuntia ja sitten lopahtaa. Mentiin miähen kanssa nukkuun.

Yhden aikaan yöllä alko poltteleen selkää. Vartin päästä taas uudelleen. Kiemurtelin sängyssä aina supistuksen tullessa ja yritin nukkua niiden välissä, mutta tasasin väliajoin havahduin selän poltteluun. Ajattelin, että kyllä ne aamuun mennessä laantuu, olihan niin käyny aiemminki. Supistuksia tuli vartin välein koko yön ja unta keräänty säkällä ehkä tunti. Puoli kuuden aikaan aamusta luovutin ja nousin sängystä, kun makuultaan ei enää löytynyt hyvää asentoa. Venlakin siinä heräsi, kun hiippailin ympäri kämppää supistuksien välissä. Kuuden jälkeen latasin puhelimeen supistuslaskurin, väli alko tiheentyä kahteentoista minuuttiin. Seitsemän jälkeen kävin herättään miähen sanoin "en haluis millään herättää, mutta supistuksia tulee alle kymmenen minsan välein. Niin ja Venla tarttee aamupalaa". Puoli kahdeksan maissa hipsin suihkuun tyhjentää taloyhtiön lämminvesivaraajaa puolekstoista tuntia, kun kauratyyny ei enää riittäny lämmönlähteenä selkään. Miäs vei sillä välin Venlan mummille hoitoon. Yhdeksän jälkeen tulin suihkusta, laitoin supistuslaskurin jälleen päälle ja yhtäkkiä supistuksien väli tiheni kahteen minuuttiin. Miäs siinä sano, että "voisitko nyt pukee ne vaatteet päälle ja lähetään, mä en jaksa enää kattoo sua", kun puuskutin vähän väliä jotain ovenkarmia tai pöytää vasten.

Puoli yksitoista oltiin synnärillä ja päästiin heti käyrille. Sisätutkimuksessa selvis, että olin 5cm auki. Kätilö toi vaatteet, kävi laittamassa salin valmiiks ja soitti lääkärille, että tulee laittaan kohdunkaulan puudutteen. Varttia vaille ykstoista päästiin saliin ja siitä noin vartin päästä lääkäri jo tulikin. Puudute ajoi asiansa ja siitä puolessa tunnissa olin auennut seitsemään senttiin. Kätilö kysyi haluisinko spinaalin, sillä vauva syntyisi parin tunnin sisällä ja puudute auttaisi juuri sen aikaa. Spinaali kun oli laitettu, niin kätilö ehdotti vielä pudendaalia laitettavaksi. Suostuin siihen myös. Vartin yli kaksitoista kätilö puhkaisi kalvot ja pian sen jälkeen tuli ponnistustarve. Puolen tuntia meni ja kello 13.07 meidän pikku tyllerö syntyi. Siinä vaiheessa kiittelin kätilöä, että oli ehdottanut kaikki mahdolliset puudutteet ja olin ne ottanut, sillä vauva syntyi avotarjonnassa. Salissa ehdittiin olla pari tuntia. Olihan aikamoinen työmaa.

Nöppönen 1kk

Olisi taas kuukausipostauksien aika. Lähinnä nämä postaukset on muistona itselleni, sekä pystyn vertailemaan likkojen kehitystä. Ja kuinka paljon Nöppönen tulee ottaan mallia Venlalta kehityksessä. Mutta näin pääsee myös muut lukemaan kuinka paljon pieni ihminen kehittyy ensimmäisen vuoden aikana. 

Nöppönen ensimmäisen kuukauden iässä:

Hymyilee. Ei tosin niin paljon kuin Venla hymyili kuukauden ikäisenä. 

Seuraa ympäristöään. Silmät tarkkana seuraa mitä ympärillään tapahtuu. 

Seurustelee. Muutamia kertoja on jopa päästänyt kiekasun/jokellus äänen.

Kannattelee päätään. Ja on kannatellut sitä heti syntymästään lähtien hyvin, vaikka vieteriukon päätä se silti vielä enemmän muistuttaa.

Pungertaa kyljelleen ajoittain. Tätä teki jo synnärillä. Mutta lähinnä ne on vahinkokääntymisiä vielä.

Nukkuu, syö ja piereskelee silti pääsääntösesti vielä.

Vertailuna tässä Venlan 1kk postaus.

Raskausviikot 39 ja 40

39. raskausviikko

Supistelee. Muutamana päivänä tulee pitkin päivää supistuksia epäsäännöllisen säännöllisesti. Iltaa kohden muuttuu säännöllisemmäks, mutta tyssää seinään nukkuun mentäessä. Yhtenä yönä alaselkää juilii ja jomottaa, nukuttuja tunteja kerääntyy vaan pari hassua. Voisko tää jo syntyä?

40. raskausviikko

Viimenen neuvolakäynti muksu pötsin sisäpuolella. Mukelon pää melkein kiinnittyny, neuvolatantan mielestä merkkejä on, että syntyy pian. Oon skeptinen, niin piti Venlankin syntyä ennen laskettua ja yli meni komiasti kaks viikkoo käynnistyksee. Saan kuitenkin ajan yliaikaskontrolliin äippäpolille seuraavalle viikolle, kun sitä pyysin. Laskettu aika tuli ja meni.

kuva googlesta