keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Meidän päivä

Klo 7.30 vierestäni alkoi kuulua iloista jokeltelua ja pian sen jälkeen myös Venla heräsi ja kipitti omasta huoneestaan mun viereen. Hetken aikaa vielä pötköteltiin, kunnes nälkä alkoi kurnia. Vanessan imetin ensin, jonka jälkeen oli vuorossa vaipan vaihto ja yökkäri vaihdettiin päivävaatteisiin. Samoin Venlan vaipan ja vaatteiden vaihto. Nopeasti vaihdoin vielä omatkin vaatteet ja siirryin aamupalan tekoon. Venla ja Vanessa hääräs leikkimatolla sillä välin.

Klo 9.00 oltiin saatu syötyä aamupala. Vanessa nukahti leikkimatolle pienille aamu-unille. Venlan kanssa tyhjättiin ja täytettiin tiskaria. Siivoilin samalla vähän keittiötä. Kävin letittämässä hiukseni sekä Venlan kanssa käytiin hammaspesulla.

Klo 10.15 Vanessa heräsi, ja olikin jälleen vaipan vaihdon ja syötön aika. Venla hääräs oman huoneen ja olkkarin välillä, levitti lelujaan, kävi välillä pusuttelemassa Vanessaa, sai muutamat kilarit ja rakenteli palikoilla. Vanessa seuraili Venlan touhuja.

Klo 11.30 laitoin Vanessan partsille nukkuun vaunuihin. Venlan kanssa mentiin syömään lounasta, jonka jälkeen yhdessä katseltiin Viaplaysta uutta lasten leffaa - Doria etsimässä.



Klo 14.45 Venla sammahti kesken leikkimisen säkkituoliin. Tyhjäsin ja viikkailin sillä välin tellingiltä kuivia vaatteita pois. Pian miäskin saapui töistä kotiin.

Klo 15.45 Vanessa heräs päikyiltä. Syötin ja vaihdoin vaipan, jonka jälkeen me muut päästiin syömään päivällistä. 

Klo  17.00 katseltiin vähä telkkaria ja höpsöteltiin likkojen kanssa. Kirjottelin kauppalappua, miäs selaili nettiä ja Venla touhus omiaan. Vanessa nukkui välillä taas pienet unet.

Klo 18.30 lähdin käymään kaupassa pikasesti ja kotiin tultuani laitettiin likat ja itsemme vuoroin pesulle. Miäs touhus Vanessan kanssa, sillä välin tein Venlalle iltapalaa. Miäs vähän jelppas toisella kädellä Venlaa, kun äiti ei saa auttaa silloin kun iskä on kotona. Neiti mikä neiti. Tein siinä samalla myös miähelle eväitä valmiiks töihin.

Klo 21.00 hammaspesun kautta Venla saatiin nukkuun ja miäs teki meille iltapalaa sillä välin kun itse toimin taas ruokabaarina. Jakson verran Temptation Islandia ja meitäkin nukkumatti alkoi kutsua.



Tässä meidän yksi normipäivä jälleen.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Sisko ja sen sisko

Raskausaikana mietin useasti millaista menoa meillä tulee olemaan vauvan synnyttyä, ja miten Venla ottaa vauvan vastaan. Varsinkin loppuajasta tuli mietittyä sitä lähes päivittäin eri tilanteissa, kun Venla alkoi näyttään uhman merkkejä. Lisänä vielä mieheltä periytynyt tulisuus ei auttanut asiaa. Ennen vauvan syntymää Venla hoivasi satunnaisesti omia nukkejaan, vaihtoi vaippaa, riisui ja puki vaatteita, sekä kärräsi nukenvaunuilla kämppää ympäri. Sitten kun jokin ei onnistunut, kuten halusi, niin paiskasi nuken johki nurkkaan tai läpsi nukkea. Voi uhma. Kauhulla katselin ja mietin, että miten tulee kohteleen vauvaa jos nukkekin saa noin kovaa kyytiä.
Kun vauva sitten syntyi ja miäs tuli Venlan kanssa meitä katsomaan ja hakemaan kotiin samalla reissulla, niin ensinnäkään Venla ei halunnut tulla lähellekkään minua. Karttoi, eikä katsonut päinkään. Vauvaan ei halunnut nähdä eikä ottaa kontaktia. Kotiin tullessa jokin muuttuikin, ilmeisesti Venlalle tuttu kotiympäristö oli kotikenttäetuna. Neiti halusikin vauvaa koko ajan syliin ja hoivata sitä, luullen varmaan nukeksi. Toisaalta taas oli täynnä mustasukkasuutta. Ensimmäiset kolme päivää olikin pelkkää ylitsevuotavaa hoivaviettiä ja mustasukkasuutta sekasin. Mahtava combo siis! Kun Venlaa yritti ohjata vauvan hoitamisessa tai kieltää, niin riitti kun sanoi vain Venlan nimen, niin jo tuli huutoa ja parkua. Loppuviikkoa kohden meininki vähän rauhottui ja hoivaaminen jäi pois, mustasukkasuus pysyi. Vieraiden aikana on yleensä kuin herran enkeli, poikkeuksia tosin on, mutta perheen kesken ollessa neidillä on pirun sarvet päässä vähän väliä.
Nyt kun yhteiseloa nelihenkisenä perheenä on takana pari kuukautta, niin meno on hieman tasaantunu. Venla käy aina ennen nukkumaan menoa pusuttelemassa ja silittämässä vauvan, sekä myös välillä päivän aikana ohimennen. Vanessa kun nukkuu päikkäreitä partsilla, Venla käy välillä kurkkimassa ikkunasta nukkuuko vauva vielä. Jos Venla on ollut mummilla yksin tai isin kanssa käymässä ja itse olen vauvan kanssa kotona ollut, niin likka käy kotiin tullessa moikkaamassa vauvaa heti. Eli pientä kiintymystä pikkusiskoon on kuitenkin tullu. Ja tietysti Venlalle on ollut kova paikka pikkusiskon syntymä, kun siihen saakka oli saanut kaiken huomion itselleen ja nyt joutuu huomion jakaan toisen kanssa. Ainoo että Venla ei aina ymmärrä, että Vanessa on paljon pienempi eikä sitä voi retuuttaa miten haluaa. Tuppaa oleen välillä turhan kovakouranen. Venla kun haluaisi laittaa kovin aina Vanessalle tuttia suuhun, silloinkin kun sitä ei tarvitsisi, niin tällöin likka runttaa väkisin tutin vauvan suuhun.