Lenssua toisen perään..

Saisi tulla jo ne kunnon pakkaset tai jopa se kevät ja alkaisi ilmat lämmetä. Yli kuukauden ajan meillä on lenssu kiertänyt vuoronperään seuraavalle. Heti lokakuun puolen välin tienoilla, kun ilmat alkoi viilentyä. Likat on lähinnä toinen toiselleen sitä pyöritellyt, mutta välillä on käynyt pyörähtämässä myös mulla tai miähellä. Kaiken kukkuraksi molemmat tytöt saivat silmätulehduksen. Venlalla onneksi oli vasta alkava tulehdus ja ab-tipoilla saatiin nopeasti se kuriin. Vanessan kohdalla tulehdus kehkeytyi nopeasti ärhäkäksi, ettei meinannut alkaa millään parantua ja tulehdus tarttui myös toiseen silmään. Nyt silmät alkaa olla jo lähes parantuneet ja viimeiset tipat laitetaan varmaankin keskiviikkona. Itse olen ollut noin viikon verran kipeänä, eikä tervettä päivää tunnu hetkeen vielä näkyvän. Miäskin viikonloppuna hieman valitteli lenssun tuloa. 

Ahkeraa käsien pesua, pyyhkeiden ja lakanoiden tiuhaa vaihtamista ja pesua tässä harrastettu, mutta ei tunnu auttavan. Odotan kuin viimeistä päivää niitä kunnon paukkupakkasia, että saa patjat, peitot ja tyynyt ulos pakkaseen, josko pöpöt hiukan saisi kyytiä ja loppuisi tämä sairastelukierre. Sen verran tässä miähen kanssa ollaan tästä löydetty jotain positiivista, että kun likkojen päiväkotiura joskus alkaa, niin pitäisi ainakin vastustuskykyä olla!

Kivijärvi - loma loppuu

Loman toisiks viimesenä päivänä ajeltiin koko porukalla Karstulaan. Ensimmäinen stoppi kuitenkin tehtiin heti noin kahden kilometrin päähän mökiltä. Olin edellispäivänä ollut iskän ja likkojen kanssa kävelemässä maita ja mantuja, jotta Vanessa saisi nukkua päikyt. Päädyttiin läheiselle infopisteelle, jonka yhteyteen oli pystytetty nälkävuosien muistomerkki. Infopisteellä huomattiin kyltti Hämäläisten luolaan, joka ei olisi pitkän matkan päässä. Käveltiin tien päähän saakka, mutta luolaa ei löydetty, katseltiin vain mahdollisia polkukohtia metikköön, rattailla kun oltiin liikkeellä. Porukalla seuraavana päivänä sitten löydettiin oikea kohta metikköön ja löydettiin luola. 

Äitee oli tulomatkalla illalla pimeällä nähnyt jonkin kyltin kivikirkosta ja halusi päästä sen näkemään. Viikon aikana vuoroin iskän kanssa yritettiin netistä etsiä tätä kyseistä kivikirkkoa, eikä sellaista löytynyt millään. Lopulta löysin netistä Kirkkovuoren näkötornin, joka oli kuin olikin se "kivikirkko". Tornin huippu näkyi ajomatkalla jo kauas. Mutta eipä tullu mieleen minkälainen hapotus siellä odotti. Polku alkoi loivalla ylämäellä ja jatkui niin jyrkästi kohti huippua, että miäs tuuppas vaarin kanssa yhdessä rattaita ylöspäin. Omat jalat huusi hoosiannaa ja juomapullo olis tullu tarpeeseen. Happikin meinasi loppua, kun oli vielä räkiksen jämät jäljellä. Tornista näkymät oli upeat! Ja sieltä näki kauas. 

Hapotuksen jälkeen käytiin syömässä Karstulan keskustassa, ravintola Nätti Jussissa. Jälkkärikarkit haettua kaupasta suunnattiin torille uuden paviljiongin rapuille niitä syömään. Syömisiä jonkin aikaa sulateltuamme, suuntasimme keilahallille toistamiseen - tällä kertaa mummi oli myös mukana. Illalla mökille palattua laitettiin hieman tavaroita kasaan, sillä seuraavana päivänä oli kotiinpaluun aika. 

Tavarat pakattuamme autoihin ja mökin avaimien luovutuksen jälkeen lähdimme ajeleen ennen puoltapäivää kohti Ähtäriä. Paikka oli muuttunut paljon sitten viime kerrasta. Eläimet oli virkeinä ja nähtiinki melkein kaikissa aitauksissa jotain elämää. Aikaa saatiin kulumaan kolme ja puolituntia eläinpuiston läpi kiertämisessä, pari kertaa pysähdyttiin laavuille evästämään. 

Kotiin oli matkaa vielä kolmen tunnin verran matkaa Ähtäristä. Puolessa välissä tehtiin pieni stoppi, jotta saatiin hiukan jalotella ja likat sai syötävää. Stopin jälkeen ajokeli oli jonkin aikaa varsin huono - kunnon hernerokkasumu, joka onneksi hälveni, mutta hetken aikaa näkyvyys oli todella huono. Yhdeksältä illalla oltiin takaisin kotona, kilometrejä useampi takana. Reissussa on aina kivaa, mutta kotiin on aina ihana palata. Viikonloppu menikin tavaroita purkaessa paikoilleen ja pyykkiä pestessä.